Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
"Hyvin teitte kuopus-kullat, kun menitte pois minulta, pahoin teitte kuopus-kullat, kun jäitte kotihin kauan, minun raukan rinnoilleni, polville minun poloisen, näille nälkäparmahille, tälle kylmälle kylelle."
KULLERVO. Elä jatka, äiti kulta! Kyyneleitäni häpeän. Minunko pojan poloisen Piti onnesta iloita
Pah' on mieleni paloisen Ilmanki pahottamatta, Aina aatkeloittamatta; Siit' on semminki pahempi, Siitä aina aatkelampi, Kun vielä pahotetahan, Aina aatkeloitetahan. Sanotaan minun poloisen Kivet suuret istuvani, Maat suuret makoavani; Itse istuvat sanojat, Makoavat mainitsijat; Itse istuvat kivensä, Joka maan makaelevat.
Mitä ajatella? Mahtaneeko hän huomata, että minä olen niin omituinen ainoastaan häntä kohtaan, jota minä kuitenkin sydämeni syvyydessä jumaloin? Minkä johtopäätöksen hän mahtanee siitä tehdä? Minä tahtoisin antaa pois koko poloisen elämäni, tahtoisin kernaasti heittää pois koko oikullisen onneni saadakseni tietää hänen todellisen ajatuksensa minusta.
Sieltä alkoi satamalla sataa kompasanoja poloisen telegrafistin pään ylitse. On siinäkin mies oravanjahdissa! sanoi yksi. Tottelisi se suolalatingillakin! pisti toinen. Mutta kolmas, pieni, korkea-otsainen, luppasilmäinen mies, virkahti vakavasti, lähestyen lakki kädessä asemapäällikköä: Eikö inspehtori lahjoittaisi sitä minulle?
Mieli muien ja minunki. Miten on mieli nuorten neitten, Mieli muien miekkosien? Niin on mieli nuorten neitten, Mieli muien miekkosien, On kun vellova vetonen, Eli aalto altahassa. Miten on mieleni minunki, Mieleni minun poloisen? On kun hanki harjun alla, Vesi kaivossa syvässä.
Sanotahan, soimatahan, Syömäriksi, juomariksi; Sanotaan minun poloisen Syöväni kylän sikoja Tallukoita tappavani, Vasikoita vainovani, Karitsoita kaatavani. Syököhön susi sikoja, Tallukoita tappakohon, Vasikoita vainokohon, Karitsoita kaatakohon; Minä leipeä letustan, Juon olutta oivallista, Konsa pistän piirahaita, Konsa kaalia kaverran. En minä kysy kylästä.
Maisteri otti tuon poloisen syliinsä, kantoi luokseen ja juotti sitä maidolla, olisi kernaasti syöttänytkin, mutta osaakos se tuommoinen koiran pahainen vielä syödäkään? Ja sitten kääräsi hän sen kaulahuiviinsa ja pani sänkyyn peitteen alle maata. Ja siinä oli koira paran niin hyvä olla, että se makasi heräämättä aina aamupuoleen yötä, jolloin vasta maisteri maata pani.
Likka tanssivi somasti, Poika polkevi kovasti; Tasaisemp' on neien tanssi, Kun pojan poloisen tanssi. Likka on nätti ja soria, Poika potra ja koria; Voisi nuo pariksi panna, Kun ei ämmät äkkäjäisi, Koukkuleuat kokkajaisi. Tulisko Turusta rutto, Amputauti Aunuksesta, Tappaisi akat kylästä, Koukkuleuat kollahtaisi! Saisi naastit naiaksensa, Koriat kosissa käyä. Tanssin kulku.
"Herra, kuinka olen teille kiitollinen," lausui neitonen, laskeumatta kiveltä alas. "Katsokaas herra," lisäsi hän osoittaen ylös puuhun, "tuota oravaa teki mieleni saada: minä ammuin sen, mutta nähtävästi vaan haavoitin poloisen. Katsokaas, kuinka se raukka tuolla istuu hyyristyneenä oksain juureen. Voi, voi jos minä sen saisin!"
Päivän Sana
Muut Etsivät