United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuorin pojanpoikani, pikku Tuomas, ja minä, päässä paperiset sotilashatut, puhaltaen tinatorviin ja rumpua lyöden astelimme juhlakulkueen etunenässä ja niin sitä marssittiin ympäri komean joulukuusemme.
Sitte sai pikku parooni paljon ylistyksiä taidostansa, joka oli hyvän muistinsa todiste. Sitte sanoi tahtovansa nyt, samoin kuin ainakin pitää lupauksensa, jos vaan Aatolvin luonto sallisi hänen itse nauraa ja antaa toisten tehdä pilkkaa vanhasta opettajattarestansa, joka hänen hyväksensä oli tehnyt tällaisen ajattelemattoman lupauksen.
Mutta pikku Mai ei herännyt enää; pienten lasten rukoukset ja murtuneen isän sydämestä kohoavat huokaukset eivät voineet palauttaa häntä siitä salaperäisestä maasta, jonne hän oli mennyt. Hänen rakkaimmat leikkikalunsa oli pantu hänen viereensä kirstuun.
"Vasta panin tulelle ... eikähän tuo myöhäinen vielä olekkaan", vastasi emäntä, Annamari, pirtin perältä, jossa villoja karttasi ja toisella jalallaan pikku Junnun kätkyttä soudatti. "Nälkäpä tuolla tuli..." Isäntä riisui kinttaansa, solmi yhteen ja heitti leipäorren nenään.
Syyslukukauden alussa menin taas vaimoni ja pikku poikani kanssa Jyväskylään alkamaan opettajakokelaana oloani. Ensimäinen lukukausi oli erittäin hupainen; vaihteleva työ ja jotensakin runsas vapaus tekivät tykkänään uuden kaltaiseksi seminaarissa olon. Joululuvan ajalla oli opettajan paikka haettavana T:lla.
En pidä siitä, että minua liiaksi silitellään. Tämä on siis sinun kotisi, Siiri? Kuinka miellyttävä pikku pesä! SIIRI. Oikeinko todella? No, niin, onhan tämä hyvä kylläkin, vaikka tosin puuttuu yhtä ja toista. Ja sinun kotiisi verraten, niin AGNES. Puhukaamme nyt miehestäsi. Minähän en lainkaan tunne häntä. SIIRI. Mutta hän tuntee sinut. AGNES. Niinkuin minäkin hänet: nimeltä.
Totta maailmassa Kaunein talv' on Pohjolassa Loistossaan! Kätkyen luona. Anni pikku siskoaan Hiljalleen kun tuuditteli, Joutui kummaan kummimpaan Siskon suu kun myhäeli: Malttanut ei mieltään, ei,
Kaikki tahtoivat olla mukana, kaikki valmistautuivat juhlaan, valkeahapsisesta ukosta sellaisiin pikku poikiin asti, jotka vielä imivät peukaloaan. Korkea, sinervä taivas ja sädehtivä aurinko otti osaa juhlaan, samoin koko maatila lirisevine lähteineen ja kukkivine kenttineen, jotka lupasivat runsasta satoa.
Jollen minä silloin ollut kyllin nopea miten hänen pikku suunsa silloin kävi kauhean loukkaantuneen näköiseksi! Ja kuinka hän osasi nauraa! Niin, hänen nauruaan, hänen heleätä nauruaan ei kukaan, ei kukaan, minä vakuutan, voinut sitä vastustaa. Jos minä olisin ollut kuoleman kielissä ja kuullut hänen naurunsa, niin minä samassa olisin tullut terveeksi.
Hänen kasvoillansa, hiuksillansa ja hameellansa oli sama väri kuin ennenkin ja kuitenkin oli kulunut monta vuotta, viisi vuotta, siitä kun pikku Dina seisoi siinä ruokahuoneessa myymässä viheriöitä seppeleitänsä. Neitsy Madsen nukkui; sillä jo oli jokseenkin myöhä. Kello oli yli kahdentoista eikä herra Blendenau ollut vielä tullut kotia.