Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
ILVO. Sinä urhoksi sukeut. Kerran sun sisusi luopi Miekan kuntosi mukaisen. Ensin kasva ja karaistu! POIKA PIKKARAINEN. Kyllä, morsian ihana. Sepon suuruiseksi kasvan. IMMO. Kuulitko pojan pyrinnön? Ilmari ihanne Suomen, Rauhan-urho, ei soturi. ILVO. Emo luonnotar imetti Mulle maidossa terästä Sitä Suomelle imetän, Kansan runkoa rakennan. Kasva, lapsi, korkealle, Mutta vankaksi ylene!
PIIKA PIKKARAINEN: Kylmä on kytöinen kangas, yö kolkko, pimeä korpi, pakkanen vain paukkelevi varmaan hän kuolevi viluhun. PIIAT: Armoa hyvä emäntä, armoa osattomalle! RUOJA: Onhan siellä vanha talli, kaksi kaakkia sisällä. Min heponen hengähtävi, se on löylyä hänelle. PIIAT pillahtavat itkemään. RUOJA: Tää sana perille saata taikka tukkaasi varokin. PIIKA PIKKARAINEN menee.
Paimen poika pikkarainen Iltakellon kuuli, Heltyi sydän, taivahaisen
Vierähti viikko, vierähti parikin ja yhä aikaeli niemellä nimettömällä nuori Väinämöinen. Elonleikkuujuhlat lähenivät, mutta vieläkään hän ei ollut saanut itseään tämän talon lumoista irti temmaistuksi. Hän ei itsekään ymmärtänyt oikein, mikä häntä vielä viivytti täällä. Piika pikkarainen se ei voinut olla, sillä Väinämöinen tunsi häntä kohtaan enää pelkkää kyllästymistä.
Eikä hän ehtinyt muuta sanoakaan, kun piika pikkarainen jo istahti hänen polvelleen, kiersi käsivartensa hänen kaulaansa ja kuiskasi jälleen hänen korvaansa leimahtavin silmin: Minä rakastan sinua. Ja jälleen haihtuivat kaikki turhat tuumat ja ajatukset häneltä. Ja jälleen tunsi hän kuin suuren, sinisen liekkimeren syvyyteen uppoavansa. YKSIL
Virran rannalla kosken liehuvimmalla kohdalla oli rakettu parvi ja sen pohja peitetty sinisellä veralla. Kuninkaalliset seuroinensa siitä katselivat koskenlaskijaa. Kosken yläpuolla oli koskivenhe suurimpaa lajia ja siinä Pikkarainen. Airoja käytti kaksi talonpoikaa.
Tuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mistä tieän Kaukomielen, jotta heitän kutsumatta? En tunne Ahin kotia, Kaukomielen kartanoa." Sanoi Pohjolan emäntä, itse lausui ja nimesi: "Hyvin tunnet Kaukomielen, tuon on Ahti Saarelaisen: Ahti saarella asuvi, veitikkä vesien luona, laajimman lahen sivulla, Kaukoniemen kainalossa."
Niitä vietettiin joka kylässä ja joka pitäjässä, joskin suurimmat niistä olivat Suvantolassa. Niin kaukana ei tuo tyttönen tosin ollut koskaan käynyt, eipä edes pitäjänjuhlillakaan, mutta hänen mielensä paloi väkevästi sinne ja Väinämöinen oli kerran lemmenhuumeessaan luvannut siellä koko illan hänen kanssaan karkeloida. Piika pikkarainen oli ottanut tuon lupauksen vastaan kuin lahjan.
Eihän hän voinut edes virkkaa heille asiasta mitään eikä paljastaa heille oman lapsensielunsa ääretöntä orpoutta ja yksinäisyyttä... Minä rakastan sinua! Väinämöinen heräsi hätkähtäen mietteistään nuo kolme kummallista taikasanaa jälleen kuullessaan. Piika pikkarainen seisoi hänen edessään. Sinäkö se olet?
Päivän Sana
Muut Etsivät