Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Pikkarainen itse perässä kesäisessä juhlapuvussaan, punainen liivi teräs-nappinensa, kirjava silkkihuivi kaulassa ja leveät lumivalkeat paidan hihat. Hatussa välkkyi terässolki.
Istunut vain piika pikkarainen yksin saunalaiturin päässä käsi poskellaan, ei itkenyt eikä iloinnut siinä, ilman vain itseksensä hyräillyt ja katsonut päivän kauniin laskemista, joka oli heittänyt kimmeltävän hohtonsa hänen kellertäville suortuvilleen. Väinämöinen silloin viskannut hänelle sanan vesien poikki: Tule, tytti, purtehemme!
Tellervo Tapion neiti, Metsän piika pikkarainen, Ota piiska pihlajainen, Katajainen karjaruoska, Takoa Tapiovaaran, Tuomivaaran tuolta puolen, Jolla vitsot viljoasi, Karkottelet karjoasi!
Sinä pikkarainen, katsokaa, miten hän tyytyväisenä oikaisee itseänsä, hän pitää siitä, että pääsee puhtaaksi. Kukkuu, pikku ystäväni, ja nyt puetaan lapsi uuteen kolttuun. Katsoppas nyt tänne, äiti! Rouva nosti lapsen käsivarrelleen ja hypytti häntä äidin ihastuneitten silmien edessä. Kuules, Gerda, entä jos koettaisit tuota punaista leninkiä pikku Maijan päälle? Tule lapsi tänne!
Ota kultaiset avaimet Renkahalta reieltäsi, Aukaise Tapion aitta, Metsän linna liikahuta Minun pyyntöpäivinäni, Erän etsoaikoinani! Metsän piika pikkarainen, Simasuu Tapion neiti!
Jo on piika pintehissä, minne mennä, kunne käyä, kusta kylpyä kysellä. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Piltti, pienin piikojani, paras palkkalaisiani! Käypä kylpyä kylästä, saunoa Saraojalta, jossa huono hoivan saisi, piika piinansa pitäisi! Käy pian, välehen jou'u, välehemmin tarvitahan!" Piltti, piika pikkarainen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Keltä mä kysyn kylyä, keltä aihelen apua?"
Mutta esiliinassa oli ollut pikkarainen varpusen poikanen, joka kai oli pudonnut pesästään. »Anna se minulle», oli hän sanonut, sillä hän piti linnunpoikasista. Silloin oli tyttö auliisti avannut esiliinansa, jotta hänen tarvitsi vain ottaa. Ja hän teki sen eikä edes epäröinytkään, sillä olihan hän tytön herra. Antajaa ei hän ollut sen jälkeen ajatellutkaan.
"Sitä hirnun Hiitten ruuna, Päräjän pahan heponen, Viety on poika polviltasi, Lapsi lanne'puoliltasi." Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Tuosta tuskille tulevi, Itkeä kujertelevi.
Marjatta, matala neiti, pyhä piika pikkarainen, kylpi kylyn kyllältänsä, vatsan löylyn vallaltansa. Teki tuonne pienen poian, latoi lapsensa vakaisen heinille hevosen luoksi, sorajouhen soimen päähän. Pesi pienen poikuensa, kääri kääreliinahansa; otti pojan polvillensa, laittoi lapsen helmahansa. Piiletteli poiuttansa, kasvatteli kaunoistansa, kullaista omenuttansa, hope'ista sauvoansa.
Hänen silmänsä olivat siniset, himmeän siniset kuin kuvilla hollantilaisissa porsliinimaalauksissa. Vasemmanpuoleisessa sieraimen siivessä oli hänellä pikkarainen kauneuden-merkki, oikealla puolella leuassa toinen, jossa oli muutamia hienoja karvoja, siihen määrin hänen ihonsa värisiä, että niitä tuskin huomasikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät