Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Eip' on maaten maa pietty, Istuen isosen pelto; Ei suannut suuri pelto, Maa ei sallinut savinen Miestä verkaista vaolla, Koriata kuokan päässä, Piian pitkiä hameita, Sukan vartta valkiata. Nyt tämä nykyinen kansa Sekä kansa kasvavainen Maaten maitansa pitävät, Penkin päässä peltojansa; Syövät maansa makkaroina, Itroina isonsa pellon. Puhtaus.
Avojalka pysyi isäntänsä rattaiden luona, joihin paraikaa valjastettiin. Silloin tuli Rosel ja sanoi veljelleen luvanneensa kylän pojille ja tytöille mennä yhdessä heidän kanssaan kotia, ja selväähän oli, ettei isäntä mennyt yksinään piian kanssa. Rattaat läksivät tiehensä.
Hilja nousi heti istualta, laski nukkuvan lapsensa kätkyeen ja riensi sitte paronin luo kertomaan, mikä onnettomuus matkustavaiselle oli tullut. Paroni käski palvelijan kysyä kyytimieheltä, mikä mies matkustavainen oli, ja saatuansa tiedon, että tämä oli tohtori, käski hän heti piian mennä vuodetta hankkimaan tohtorille toiseen vierashuoneeseen.
Mikä tästä meidän elämästä tulee: kuka ne lehmät lypsää ja entäs monta muuta? Kotiin minun kai pitää päästä, en minä tule toimeen ikävältä. No en tiedä sitä, mutta ajattelehan kuitenkin, mikä tästä meidän talon elämästä tulee: minä en kai osaa hoitaa lehmiä, ja tuskin ovat viisaampia toisetkaan. Otatte minun sijalleni uuden piian, onhan niitä.
Palvele sinä vaan minua. Kyllä huomautan, mitä sinun kulloinkin on tehtävä. Minä osaan opettaa, mutta minä osaan myöskin vaatia. Ei sellainen osaa vaatiakaan, joka ei osaa opettaakaan. Minä olen opettanut monesta tytöstä kunnon piian. Mutta älä luule, että ne sentään sen edestä kiittää. Kas niin, syö ja pane sitten tuohon sänkyyn maata! Hyvää yötä, Elsa." "Kiitoksia! hyvää yötä, mamseli!"
"Nyt yösydännä piti liikkeelle lähdettämän!" morisi renki Antti, katsellen vihaisesti meneviä. "Ja akka mukaan! Tietysti tarvitsee pässi paimenta!" Hän meni pirttiin. Hetken kuluttua tulivat Tapani ja Sofia ulos. Pieni Hannu oli uskottu piian huostaan. "No, mihin Antti-toljake katosi?" kysäsi Sofia. "Pirttiin tietenki" jupisi Tapani ja astui pirttiä kohden. Sofia seurasi häntä.
Toisin tiesin, toisin toivoin, Toisin luulin ja käkesin, Toisinpa kävi kätehen; Tuli tyhjä toivotusta, Vale viikon vuotetusta, Tosi toivomattomasta. Mennä vuonna, näill' ajoilla, Kuka tiesi kuulun piian, Kenpä kenstin morsiamen, Sukivan suruista päätä, Huolellista harjoavan, Kaihollista kampoavan.
Täällä salin takimmaisessa osassa, eturiveissä, istui neljä tehtaalaisen tai piian tapaista naista, ja kaksi työväestöön kuuluvaa miestä. jotka nähtävästi salin komeuden lannistamina, arasti kuiskuttelivat keskenänsä.
Rovasti olisi niin hyvä ja ottaisi kahvia, sanoo piian ääni selän takana. Panehan sinne pöydälle. Kes kes! nyt se taas, nyt se taas eläpäs, eipä tamma annakaan! ... eikö se ole Korventaustan Matin tamma? Sen kai se lie, kosk' on itse Matti kyökissä ... kuuluisi olevan asiata rovastille. Käske sen tulla tänne ... mitähän sill' on asiaa? En kysynyt.
Vaan johan avaruuden sylihin mä puhalsinkin ulos hohteeni ja sijahan astukoon viileys ja rauha; ja voimallisesti tahdon katsahtaa taas, käydessäni jouduttamaan hänen lähtöänsä. Tai onko noidannuoli, sinkoellen sinne tänne, hurmannut pilan piian mielen? Ei, vaan rakkauden nuoli on tehnyt tässä työnsä, hahaa! Hän lempii sinua, poika, ja sinä lemmit häntä! Hyvä!
Päivän Sana
Muut Etsivät