United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka en minä, totta puhuen, kuunnellut äsken niin tarkkaan, että oikein tietäisin MATLENA. Tuommoinen sinä olet. Et välitä pyynnöstäni ollenkaan. TOPRA-HEIKKI. Enhän minä voinut, kun olin niin onnellinen tässä polvellasi. Sitä vaan ajattelen, että kuinka paljon sinä minusta pidät, Matlena. Pidätkö yhtä paljon kuin veljestäsi, Mikosta? Vai pidätkö enemmän? MIKKO. Topra! Ylös! Pian!
Tahdoin vain kysyä Jaakko, pidätkö minua vielä rakkaimpana kaikkea?» »Tuo nyt on kysymys! Onko se teeskentelemistä vai mitä? En semmoista ole sinussa ennen havainnut.» »Ei ole se teeskentelemistä, vaan käypä niitä kaikenlaisia huhuja; sanovathan, että sinä olet mieltynyt kartanon Miinaan. En sitä ole uskonut, mutta enpä saanut mieltäni rauhoitetuksikaan, ennenkuin sinulta suoraan kysyin.»
Tähän vaivalloiseen aikaan se tarvitsisi lujemman ohjaajan tahtoa ja kättä." "No pidätkö minua sellaisena?" "Jättiläisenä tahdonlujuuden sekä ruumiin ja hengen puolesta, joka ei ole turhaan toivonut jälleen yhteen yhdistävänsä Egyptin molemmat osat, jos hän rivakasti käy toimeen ja joll'ei..."
"Sinä kukaties et usko mitä sanon?" kysyi Olina. "Oh," sanoi poika pilkallisesti, "kyllä kai sinulla on sekä kaksikymmentä että kaksikymmentä vielä lisään, kun siksi tulee." "Pidätkö sinä lukua minun rahoistani, sinä?" huudahti Olina. "En minä tiedä rahoistasi mitään," vastasi poika ja katsoi rohkeasti hänen silmiinsä.
Ludvig Möller ja Donnerin rouva tyttärineen kävivät edellä; Rasmussenin matami ja Olina seurasivat jälestä. "Tietysti on äitisi aikomus, että sinusta ja Möllerin Ludvigista tulee pariskunta," sanoi vanha Rasmussenin matami yht'äkkiä. Olina säpsähti ja loi punastuen silmät maahan. "Luulen niin olevan," sanoi hän. "Pidätkö enemmän hänestä kuin Rasmus Nielsenistä?".
"Silloin minä arvelen, että ruukunkantajatar, tuomitun miehen tytär meidän talossamme..." "Pidätkö sinä sitten minun Roomalaista sukuani sinun Korintholaista sukuasi huonompana?" Publius ankarasti kysyi. "Päinvastoin, Publius Cornelius Scipio Nasica. Me olemme rikkautemme kautta mahtavia, mutta te olette vallan ja vaikutusvoimanne kautta."
Sitte hän näyttää ikäänkuin jotakin miettivän ja kysyy äkkiä: »Pidätkö sinä kukista, Tumma tyttö?» »Tietysti. Minulla on jo kaksi omaakin, verenpisara ja palsami», vastaa tyttö. »Punaista, punaista vaan!» nauraa nuorukainen. »Ikkunallasiko sinä niitä pidät?» »Kuinkas muuten.» »Näkyvätkö ne pihallekin?» »Näkyvät, näkyvät; varsinkin nyt kun kukkivat!»
"Sir, sitä minä en voi kestää," lausui pitkä Juho, kun hän sai tietää herransa aikomuksen; "minä olen opetellut seisomaan, mutta kävelemään, kulkemaan, sitä minä en voi kestää, varsinkaan tuollaisessa mokomassa maassa." "Etkö sinä pidä tästä maasta?" "En, herra varjelkoon, eihän täällä kasva viiniä!" "Pidätkö sinä enemmän Madeirasta?" "En, vieläkö mitä!" "Entäs Englannista?"
Missä on Berndtsson? kysyi Liina, ikäänkuin hän olisi äkkiä herännyt. Patruuna tarttui tähän aineesen. Niin, Berndtsson, Liinaseni, sinä pidät Berndtsson'ista, sinä saat mielelläsi hänet, niin, aivan mielelläni; hän on oiva poika, ja te saatte maatalon, Riddersborg'in ... pidätkö sinä siitä? ... tai Vahlstad'in, tai Suuren Tillinge'n.
LAURI. Nyt hyvin huomaan, että... LAMPINEN. Lauri, kuule! Pidätkö neidosta? LAURI. Mä rakastan Hellästi häntä, ettei kukaan luule... AINA. Sen aikaa sitte tiesin! Varmahan Tuo isäs onpi? LAMPINEN. Tule, tyttärein, Syliini! Lauri, hyvä on isä sulla. Tuo vaarins' on. Sä saat... LAURI. Mä saanko tulla? KILPI. Mun sylihini joudu poikasein!