United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
TUOMAS: Kuitenkin sai isäsi surmansa minun käteni kautta. KAIKKIVALTA: Minä en tiedä siitä mitään... Siis ei sitä asiaa ole minulle olemassa. TUOMAS: Pidätkö minua ... pahantekijänä? KAIKKIVALTA: Pidän teitä miehenä, joka tekee. TUOMAS: Hyvää vai pahaa? KAIKKIVALTA: Teette maailmaa hyville ihmisille mahdolliseksi. KAIKKIVALTA: Teko on myrsky, jota seuraa sydämen tyyni päivänpaiste.
TOPRA-HEIKKI. Sinä pidät minusta sitten? Pidäthän? Kuule, pidäthän pikkuisen edes? MATLENA. Kaikkia sinä tahdot tietää. TOPRA-HEIKKI. Tämän vaan. En enempää. En mitään sen enempää. Pidätkö sinä minusta? MATLENA. No, pidän, pidän, pidän! Tyydytkös nyt? TOPRA-HEIKKI. Tyydyn! Tyydyn! Mutta sano se vielä kerran! MATLENA. Kuurolle ei kahta saarnaa saarnata.
Hän huomautti siitä Cetheguksen täyttäessä taas hopeaista pikariaan. "Harjoitus, ystäväni, vahvat hermot ja", lisäsi hän nauraen, "hyvä omatunto, siinä koko arvoitus." "On siinä muutakin, Cethegus, totta puhuen. Sinä olet muuten koko mies minusta arvoitus." "Sitä toivonkin." "Pidätkö sitten itseäsi niin voittamattomasti ylempänä olentona?" "En ollenkaan.
SYLVI. Kuinka herttaisen hyvä sinä olet! Minä pidän sinusta niin kovasti. VIKTOR. Pidätkö tosiaankin, Sylvi? Onko se ihan täyttä totta? SYLVI. Tietysti! Mutta sinä, paha poika, et taida välittää minusta tuon taivaallista? VIKTOR. Mistä sen tiedät? SYLVI. Noo minä vaan arvaan. VIKTOR. Toisen käsityksen sinulle antaisin, jos vaan uskaltaisin. SYLVI. Uskaltaisit? Minkätähden sinä et uskaltaisi?
Elias katsoi sitä, kysyen: "Pidätkö tuosta kirjasta?" "Pidän. Olen lukenut sen jo kertaaseen, mutta ai'on vielä toiseen kertaan sitä lukea." Kerttu kyllä aavisti, kenen antama kirja oli. Joululomalla Elias usein kävi Teinin perheessä, sillä hän viihtyi erinomaisen hyvin.
Kerran tahtoi myös nuori Aiskines saada opetusta häneltä, vaan ei uskaltanut häntä lähestyä, koska hän oli nuori ja hyvin köyhä. Sokrates, joka aavisti nuoren miehen mielihalun, kysyi häneltä: "Miksi sinä vältät minua?" "Syystä ett'ei minulla ole mitään, jota voin sinulle antaa", vastasi Aiskines. "Pidätkö sinä itseäsi niin vähäarvoisena?" sanoi Sokrates.
Vaikka onhan niitä muita jäljellä. Paljonkin muita. MATLENA. Nuku nyt, nuku! Heitä pois mielestäsi nuo asiat. Meillä on aikaa miettiä niitä sittenkin taas, kun heräät. TOPRA-HEIKKI. Sinä, Matlena! Oma tyttöni! Kultanuppuni! Pidätkö sinä minusta nytkin vielä? Vaikka olen tänlainen pahantekijä. MATLENA. Minun silmissäni olet kuitenkin hyvä, parhain kaikista. Mutta nyt et saa virkkaa enää mitään.
Täytyy jo itsekin sille nauraa. Mutta ei se kumma ole, kun oikein ajattelee. Täällä istuin yötä päivää sukanneule kädessä ja olin vähällä kuolla nälkään lapsineni. Kuinka rauhallisesti se nyt makaa, raukka, kun on saanut ruokaa. LEENA-KAISA. Pidätkö sinä, ihmisparka, enää mitään huolta kuolemattomasta sielustasi? JOHANNA. Eipä siihen, Jumala paratkoon, tahdo paljon aikaa olla.
Vaan minä arvaan, että ethän sinä raski lähteä, jos Hintti kirjoittaisi tai laittaisi hyvän sanoman. No näin meidän kesken puhuen, saatanhan sen sanoa oikeinkin, että niinpähän se mahtaisi olla... Mutta eihän se ehken tuostaan korjaudu. Lähetkö sitten varmaan, jos ei mitään hyvää kuulu, tutkaisi Pekka. No sitten lähtään. Pidätkö puheesi? Siitä se ei saa muuttua, sanoi päättävästi Matti.
Sitähän minä juuri arvelin, sanoi Barbox Veljekset, mutta pidätkö sinä hevosista, Polly? Pienistä ponihevosista, myönsi Polly, varsinkin jos niillä on pitkä häntä. Mutta muut hevoset e ei ei ne ovat liian isot, näetkös.