Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
He pysähyttivät hevosen ja tarkastivat nekin. Nekin olivat jättiläisen rakentamat. Johannes piti jälleen muinaishistoriallisia esitelmiään. Muurit olivat vielä varsin hyvin säilyneet. Muuten oli aika huoneiden sisustuksen jo ammoin karistanut, permannon mosaiikkeja siellä täällä lukuunottamatta.
Joku vaatinut lie, joku vartoi varmaan ... olin siellä kuin kutsusta kullan armaan. Sisäsuojasta jostain tuon lumotun linnan kuin soittoa kuulin, kuin tarua rinnan. Joku kärsi siellä, joku siellä suri, niin nyyhke mun poveni puhki puri. Kuin leimaus lensin ma ääntä kohti! Kuu kylmä permannon paasiin hohti. Ylt' ympäri aukeni autiot huoneet; oli kuin ois vainajat varjoja luoneet.
Vaimo valkea todisti: "On ollut näkijät vankat, tähdet katsoi, kuuhut kuuli." Ei evännyt enempi Räikkö, hartiat alas jysähti, tunsi ilmi tullehensa; otti köyden orren päältä, poikki permannon käveli, astui raskaasti tuvasta siltapalkin painuessa. Kääntyi hän ovessa kerran: "Vaimo, anna anteheksi, kun sen tein, sinua muistin." "Luoja armon antakohon." Painoi kiinni pirtin uksen.
Mutta tupa oli köyhän miehen tupa; siellä oli ainoastaan uunin muuri ja sänky ja penkki ja pöytä ja pata ja rukki, ja seinällä riippui pyssy ja kirves ja vanha miekka ja nahkavyö. Pimeimmästä solasta kiilui kuitenkin jotain niinkuin hohtavat hiilet, ja tämä oli Valtterista hirveätä; mutta likempää katsoen väijyivät siellä vanhan harmaan kissan silmät hiiriä permannon raosta.
Niin kyllä, niin! vaan nyt kulkee hän niin kopeana ja äreänä yhdellä jalallaan ... vaan silloin oli hänellä kaksi, ja ne olivat oikein terveitä molemmat kerran maailmassa; sillä ei kukaan lentänyt salin permannon yli niinkuin hän... Niin, niin, vaan kun hän ensi kerran tuli kuninkaan Kyöpenhaminasta ... oli hän jungmanni silloin... Silloin saattoi tapahtua, ett'ei Anna Ludvigsen kahta kertaa katsonut ympärilleen, ennenkuin sai hänet kintereilleen!
"Milloin ennen olen multaa hämmentänyt?" kysyi Taavetti, kiivaammin vaan hieroen ja hämmentäen. "Et juuri ennen, vaan minusta näyttää kuin rupeaisit valamaan, ja minua peloittaa että sinä laitat pahan käryn hajun, ja poltat permannon." "Poltanko permannon! Missä olet nähnyt valaessa permantoa poltettavan?"
Parin silmänräpäyksen kuluttua lensivät nankinihousut ja puuvillahame yli permannon, ja pitäjänvoudin Frits sanoi: »Katsokaas lukkaria! Meidän ei tarvitse lukea katkismusläksyämme huomiseksi.» Nyt alkoi »muiskutanssi». Kenen mahtaa lukkari siihen valita? Mutta hän meni taas ensin pastorin luo kysymään, mitä tämä arvelisi suutelemisesta.
Ja niin Liisa sitten kertoi, eikä hänen punaisiin silmiinsä enää vettä tullut, kertoi siitä suuresta vesipyörästä ja sitten höyrypyörästä, josta leveä nahkahihna kulki permannon läpi toiseen kerrokseen. Ja he menivät yhdessä suurelle ojalle myllyinensä ja istuivat sen pitkään äyräsruohokkoon. Heistä tuli tästä pitäen ystävykset.
Ja sitten he läksynsä sievästi lukivat. Ne lauloivat maailman Vapahtajasta ja mielestä rumasta Ruotuksen, joka miekalla vainosi Marjatan lasta ja tiedusti tähteä tietäjien; ne lauloi, ne lausui, ne äkseerasi, ne permannon palkeilla pasteerasi, ja heiluivat miekat puiset, kun alla he orsien oreerasi.
Kun sinne pääsivät, istui mamseli kyökin pöydän päässä joteskin murtuneen näköisenä silmillään lukien permannon rakoja. "Mitäs mamseli nyt suree?" kysyi mummo. "En minä sure, minä vaan ajattelen, kuinka mitättömiin ihmisen aikomiset menee.
Päivän Sana
Muut Etsivät