Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Ja kujasten suussa ilmotti Juntus: Nyt kun ei olisi vallesmanni pihalla, niin sitte ei tarvitsisi pelätä! Onkos se vihainen? On... Se kiroaa, niin jotta voi perhana! ylvästyi Juntus. Se vei toisilta osan rohkeutta. Varovasti ja kaukaa he kiersivät talon, pitäen sitä yhä silmällä, mutta eivät huomanneet mitään. Juntus jo huomautti: Eipäs sitä olekaan!
Nyt se on tapahtuva. ANNA LIISA. Mikko! JOHANNES. Mikä sinun on, Anna Liisa? Mitä sinä pelkäät? ANNA LIISA. En mitään en mitään. Ole minulle tukena, Johannes. Nyt se tulee KORTESUO. Minä en tästä, perhana ollen, ymmärrä, en hölyn pölyä. Mistä sinä teet lopun? Ja mistä sinä puhut suoraan? Onko jotain salattu minulta, niin ilmoita, ja ilmoita heti.
Oliskin pyytänyt minua silloin, kun tämä», hän viittasi Santraan, »kun tämä oli kotona, niin silloin se olisi tapahtunut ja olisi pidettykin siellä aika harjalliset. Perhana, kun olitte hulluja!» Mutta tämä moitiskeleminen vaikutti Valeeseen toisella tavalla kuin kiusoitteleminen. »No, jos ei setä tahdo tulla minun mukaani, niin saan minä muitakin.» »Ota sitten!» »Täytyy ottaa, jos ette te lähde.
Hän seisoi tirkistellen vähäistä huonetta, johon oli nähnyt Annan katoovan. «Se olisi pirua, jos en tänäänkään onnistuisi saamaan häntä puhutella«, ajatteli hän ja kirosi ilmaa, joka sateella uhkasi. Kauvan on hän jo tuossa seisonut tahi kävellyt edestakaisin, aina tarkoin silmällä pitäen porttia, josta Annan pitäisi tulla. «Tuhannen perhana! Eikö hän jo tule!
»Karhun Esa!» virkkoi Vennu ja liikahti kärsimättömästi. »Perhana, mihin sinä menisit? Tuota, sinun täytyy mennä yliselle! Puiki sieltä tiehesi, kun Esa pääsee sisään.» Siukku jo lähti. »Hiljaa mene!» varoitti Vennu. »Hoi Vennu, vanha saakuri!» kiljui Esa portailla, »ota ovi pois tästä, taikka minä...» Silloin jo Vennu avasi.
»Mikäs siinä on», sanoi Mikko nauraen. »Minä vaan tulin sulle näyttämään, minkälaisia nämä kirjaimet nyt ovat.» Hän levitti likaantuneen, ryppyisen paperin pöydälle. Kastori nauroi: »Mikä tuo on?» »K se on, tiedänmä.» »Ei, poikaparka, kirjoittamaan niin opita, kuin sinä luulit», sanoi Kastori suurennellen. »Noo, perhana, et sinäkään siihen päivässä ole oppinut.
Hädissään sieppasi Jussi porsassäkin ja kiirehti Anttia: »Kyllä on parasta, että haetaan hevonen tänne... Varastavat vielä vaivatut sen sieltä punaisen talon pihalta, kun ei ole kuin nahkariimuvarrella kiinni pantu... Perhana!... Kun eivät jo olisi siepanneet.» Ja rutosti riensivät miehet hevostaan hakemaan.
Nyt muisti Antti, että hän oli ollut menossa tulitikkuja lainaamaan. Hämmästyneenä huudahti hän: »Perhana, kun minä ihan unohdin, että tulitikkujahan minun piti hakea Anna Liisalle.» »Vai tulitikkuja!» »Tuli.» Sitten ajoivat he ääneti. Antti oli nyt hyvin miettivä. Hän ajatteli Anna Liisan luo menoa, ja mitä hän nyt sanoisi. Niin saapuivat he Hyvärisen tiehaaraan, jossa Antin piti erota.
Ka sanoihan se... Etkös sinä, Jussi, sanonut tästä Raidasta. Ka arvelinhan minä! No silloin paikalla... Lautamies: Manaa Jussi käräjiin viattoman ihmisen kunnian loukkauksesta! Ka... Jos sitten, Jussi, tulet asiasta tuomarin edessä puhumaan! Ei ... perhana! Entäs vieläkö muut? Ka se tää Antti sinusta... Silloin anna rapsu yhdellä tiellä, lautamies. Ka ... samallapahan sinäkin Antti pistäännyt.
Ja koska herroja täällä luultavasti ei huvita jatkaa äskeistä keskusteluamme, katson käyntini tarkoituksen saavutetuksi ja toivotan herroille hyvää yötä. Perhana vieköön, kuinka juhlallisilta herrat näyttävät! sanoi Sprengtporten, kun hänen vastustajansa oli mennyt. Se johtuu siitä, että olemme istuneet kirkossa ja saaneet kelpo löylytyksen, virkkoi kornetti.
Päivän Sana
Muut Etsivät