Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
JULIA. Oi, hyvä isä, polvillani pyydän: Maltilla pari sanaa kuulkaa vain! CAPULET. Pois, hirteen, pentu! Kovakorva luuska! Ma sanon: huomenna sa mene kirkkoon, Tai älä koskaan tule näkyviini, Vait ole, älä puhu, älä vastaa. Mun sormiani syhyy!
Tomskista saakka ei ole tarvinnut rautoja pitää, kuului käheä ääni takariveistä. Eihän se ole mikään koiran pentu, lapsihan se on. Mihinkä hän lapsensa panisi? Onkos se nyt laitaa tuommoinen, sanoi vielä joku. Kuka uskaltaa purista? kiljasi upseeri vimmoissaan ja hyökkäsi laumaan, kyllä minä sinut opetan! Kuka se oli? Sinäkö? Sinäkö?
Hän otti penikan aivan viereensä, ja niin he makasivat makeasti ensimmäisen ystävyyden yön. Seuraavina päivinä koetti maisteri kuulustella, eikö keltä olisi koiran pentu kadonnut, panipa siitä kuulutuksen Uuteen Suomettareenkin, mutta kun omistajaa ei kuulunut, niin piti hän koiran luonansa. Hän antoi sille nimen "Sirri", ja sen koommin he olivat hyviä ystäviä.
Aamulla lähti vaihdokas taas kylälle ruokaa pyytämään. Hän aikoi poiketa ensiksi Tiistilään mutta kun hän aukasi veräjää, huomasi Pikku-Kaisa hänet ja itkien juoksi pakoon, kuin olisi jonkun mörön nähnyt. Tiistilän isäntä tuli portaille ja heiluttaen haravansa vartta karjui hän: "avaahan vielä kerran meidän ovea, sinä murhamiehen pentu, niin tästä saat".
Sitten hän kiersi ympäri paikan ja sanoi takaisin tullessaan: "Emä on mennyt itään päin, mutta toinen pentu on kiivennyt puuhun jossakin lähistössä; etsimään siis!"
Se ei ollut jänis eikä kaniini... Se oli pyöreine päineen, soukeine kasvoineen ja märehtivine suurine leukoineen viisas koira ja vielä päälliseksi semmoinen, joka varustautui puremaan! Tytär oli hänen näköisensä, se oli vaan hieno, nuoltu pentu hänen seurassaan... No niin, voihan sattua, että he huomaavat edessään aivan toisenlaisen olennon kutu aavistivatkaan!
Likelle päästyään lakkasi tuo uskollinen eläin haukkumasta, urisi tuttavasti ja hääri häntäänsä liehuttaen Jerikon ympärillä, mutta hän vain potkasi sitä ja vingahtaen pakeni pentu taloon. Vilusta väristen saapui kulkija vihdoinkin kotiin ja toivoi kasvatusisän huomaamatta voivansa hiiviä vuoteelleen.
Voi Jip, pahanpäiväinen pentu, sinä siis tämän surkeuden synnytit! "Miss Spenlow koetti", lausui Miss Murdstone, "lahjoa minua suudelmilla, ompelu-rasioilla ja vähäisillä hempukaluilla mutta tämän jätän tietysti mainitsematta. Pikku koira pakeni, minun lähestyessäni, sohvan alle ja saatiin vaan suurella vastuksella ajetuksi pois sieltä hiilihangon avulla.
"Eteenpäin, elukka ja elukan pentu", kiljui hän vapisevalle hevoselle, "eteenpäin, goottilais-laiskuri." Uusi pistos seipäällä ja uusi epätoivoinen nykäisy, mutta pyörä ei mennyt kiven yli. Rääkätty eläin kaatui polvilleen ja oli kaataa koko kuorman. Tästä ajomies vasta oikein suuttui: "Odota, senkin heittiö", huusi hän ja löi vapisevaa hevosta päähän. Mutta hän löi vain kerran.
Mies kirosi, ja minä kirosin vastaan.» »Mutta salmen poikki ajettuamme tulimme taas maantielle. Siellä oli pienoinen talo tien vieressä, ja talon koira oli puhaltaunut maantielle eilimmäisiä haukkumaan. Se oli pieni, hienovillainen villakoiran pentu, joka edellä ajavain hämäyksestä oli vimmastunut ja terhenti lumihangessa kohti kurkkuaan. Ne koettivat sitä lyödä, mutta eivät osuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät