Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Ruoka oli valmis pöydällä. Me Pekan kanssa työnnyimme syömään, ja siihenpä alkoivat kokoontua muutkin. Vieraalle oli tuotu vähän niepseämpiä ruokia sinne karsinapäähän pöytää, johon se käskettiin istumaan. Niin siihen asetuttiin istumaan ympäriinsä kuin lähtevään veneesen.
Nyt tämä vasta huomasi Pekan ja alkoi vaikeroida. Sinäkö siinä olet ... voi, elä heitä minua yksinäni ... pitele kiinni ... ethän heitä... Enkä heitä, vakuutti Pekka, eikä tässä ole mitään hätää, aivan ollaan maa-jalassa. Yhä hän vielä vain rukoili, ettei häntä heitettäisi järveen, eikä yksinään. Ei järveen, se on jo jäässä, vakuutti Pekka.
Tämä lisäsi Pekan levottomuutta, ja laskien polvillensa pyysi hän herraansa, että tämä ottaisi hänen, Pekan, kanssansa. "Ei, minun täytyy ratsastaa yksin, ihan yksin.
Mutta kuski oli hartiakas, miltei jättiläiskokoinen mies, nyrkit kuin mitkähän kurikat, joten Pekan kaikin mokomin olisi pitänyt koettaa semmoisia riidan syitä saada estetyksi, jollei muun niin varovaisuuden vuoksi. Mutta varovaisuus ei ollut Pekan pääavuja.
"Emme me myöskään korjaa tallelle kaikkea, mikä voisi olla meille hyödyksi. Metsissä mätänee joka vuosi satojentuhansien markkojen arvosta marjoja ja sieniä. Näen tuolla Pekan naurusta, ettei hän sienistä pidä. Enkä minä tahdokaan, että keräisitte niitä itse syödäksenne. Mutta kerätkää niitä ja myökää ne sitte! Lapset ja vanhat voivat aina sillä tavoin ansaita muutamia markkoja.
Sitten kuului vihellys, ja Pekan kumppanit tulivat esiin. Kuultuaan, mitä poika kertoi, he seurasivat häntä. Poika käveli nopein askelin ja tunkeutui pian tiheään viidakkoon, jonka loppupäässä oli tuulen kaatama murrokko. Myrsky oli siellä aikoinaan kaatanut puita ja sortanut sikinsokin päällekkäin, niin että ne muodostivat melkein läpitunkemattoman murroksen.
Niila oli tuonut mukaansa sieltä nahkoja ja Kaarina lähettänyt terveisiä, että hän aikoo jäädä Bjurbergiin, kunnes Pekka tulee kotiin. Sekä Kaarina että Niila lupasivat pitää kaikesta hyvän huolen, niin ettei Pekan tarvinnut olla huolissaan.
Minä luulen myös, että Nevalaisen Juhana on tehnyt parastaan tukkiakseen häneltä suun. Mutta nyt, kun ollaan näin miehissä koolla, voitaisiin käydä tuolla Pekan mökissä ja pakoittaa hänet tunnustamaan." "Vaan jos Hovilassa myönnetään, että Pekka on kirjeen tuonut, niin ei Pekan kielto mitään merkitse", virkkoi Karjalainen. "Hovilassa ei ollut tuojaa tunnettu, siinäpä se ässä on", lausui Ikonen.
Pekka sanoi siihen: "jo minä olen kaikki valmiiksi ajatellut, jotta ei muuta kuin lyö kättä." Silloin se kauppa syntyi. Pekan emäntä pani kyllä kovasti vastaan, mutta mitäs hänellä oli miesten asiain kanssa tekemistä, ja mitä hän niistä ymmärsikään. Lapsihan hän vielä olikin. Mitä sitä asioista ymmärtää kahdeksannellatoista ollessaan!
"Niin sinä, Pekka, puhut kuin minäkin ajattelen. Jää Herran haltuun! Kyllä vielä tapaamme toisemme!" Parin päivän kuluttua tapaamme taas Pekan ja Matin saarella metsäpirtissä. Kaikki oli siellä entisellään. Ketään ei näyttänyt siellä käyneen. "No nyt, Matti, olet kotonasi", sanoi Pekka vähän ajan kuluttua. "Kunpa nyt täällä viihtyisit yhtä hyvin kuin minäkin olen viihtynyt ja viihdyn.
Päivän Sana
Muut Etsivät