United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin Paljas-Pekka nousi, meni Mylly-Pekan luo ja viittasi häntä siirtymään. »Ongi sinä, kaima, eläkä herrastele tyhjää», sanoi Mylly-Pekka leikin viistoon eikä ollut tietävinään Pekan vaatimuksesta. »Minä tulen siihen onkimaan», sanoi Paljas-Pekka. »Sinä kuljeksit ja turmelet kaikkien kalaonnen. Vetehinen ei huoli sinun huonoista onkimadoistasi.
Yön valvottuaan pojat nukkuivat makeasti, ja virkistynein voimin he illalla taas asettuivat entisille paikoilleen. Pekan silmät vilkuivat yli koko suon, ennen kuin hän kiipesi puuhun. Ei näkynyt mitään epäiltävää, mutta tuskin he olivat istuneet tuntiakaan, kun jotakin näkyi liikkuvan suon toisella reunalla; vesakko taipui ja liikkui, ja siinä oli nyt karhu suolla.
Hyvinhän sinä siellä viihdyt, etkä kaiketi tahtonut jättää Mattia, ennen kuin hän oli tottunut tulemaan yksin toimeen. Nyt sinun pitää levätä täällä jonkin aikaa" "Kiitos vain, isä Pekkalainen, mutta minä haluan kotiin, niin pian kuin pääsen liikkumaan." Oli täysi talvi Pekan tullessa kotiinsa Bjurbergiin.
Sitte käännyin Pekan puoleen ja sanoin vähän ilvehtimisen viistaan, että »eikös sitä passaisi rakastaa myötämäessä, jos vastamäessäkin, mokomata soppimörköä?» Pekka vähän naurun kihnassa sanoi, että »kyllä osaat kiitellä morsiamesi, tuon kauniin herran lahjan.» Vieras taas alkoi, että »tosi on kuin sanotaan, että ei se näe, joka naipi, eikä usko vaikka kontitaan.
Vanha täytyminenhän siinä tuli Pekalle uloslähtöön, mutta ei hän aivan siivosti kuitenkaan lähtenyt. Ensin lauloi isännän harmiksi, että Pietarin tattarin höyryn, löyryn. Niin minun akkani ennen lauloi pirttiä lämmitä pannessaan. ... Pekken, pekken, pekken... Lopputahtia hän viimeisteli rappusilla mennessään, kun Hemmo pajatti erojaispuhetta Pekan jälestä kävellen.
Takan ääressä istui Inkeri; hänen vieressään seisoi pikku noita, hänen tyttärensä, tuo kalpea ja rumannäköinen Elli, mutta Aadolf herra kulki pitkin askelin edestakasin lattialla. Pöydän alla oli Pekan mielestä niinkuin suuri käärme olisi maannut kokoon köyristyneenä. He puhelivat keskenänsä, mutta Pekka ei oikein kuullut mitä he sanoivat.
Oli kyllä kuultu Pekan rakentaneen talon, mutta sitä ei ollut uskottu. Naiset olivat ihmeissään, kun ei hän ollut hankkinut karjaa eikä naispuolista apua, ja Kaarina selitti heti päättäneensä lähteä Pekan mukaan tämän kotiin. Muuta ei ollut neuvoksi. Talo ilman emäntää menisi päin männikköä.
Täällä heillä ei ole juuri mitään otettavaa, ja ehkäpä he myös luulevat, ettei ole aivan helppo kulkea metsien halki." Vetalaisen tuomat tiedot norjalaisista saivat Pekan kovasti miettimään. Mietteitä hänellä oli kyllä ennestäänkin. Hän oli levoton, kun ei ollut kuullut mitään Antista, ja oli turhaan kaiken talvea odotellut Anttia tulevaksi käymään.
Katsopas tuotakin, joka istuu katsoa mulkoillen Rakkia, aivan kuin ei olisi ikänään koiraa nähnyt; mutta älähän huoli!" Ja samalla Antti varustausi ampumaan. "Antti!" kuului Pekan ääni varoittavasti. Antti antoi pyssyn vaipua. "Niin, kyllä tiedän, sinä olet arka ruudin kulumisesta; ja ehkäpä on Niko-kirkkoherra sanonut tästäkin jotakin.
Sikke-muori, Pekan anoppi, ei myöskään jaksanut mökissä pysyä, vaan kiiruhti katsomaan: "miksi toisilla niin imelä säkki leuan alla oli," kuten hän sitten itse kertoi. Metsänneidon tavoin oli kuitenkin poika jo pujahtanut pensasten peittoon, ennenkuin muori hänet ennätti nähdä. Siksipä tahtoikin Sikke-muori kärkkäästi tietää, mikä toisia "niin tyrskytti?"