United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paperi hänen edessään sisälsi palotarkastuskertomuksen *Vennu Karin* rakennuksista, jotka olivat vakuutettuina Maalaisten paloapuyhtiössä 2 000 markasta, mutta todellisuudessa olikin palanut *Ville Karin* rakennukset, joita ei oltu vakuutettu missään.
Rovasti sen kyllä tietää tämän asian, mutta kun ei sekään nyt ole kotona ja tän'iltana pitäisi jo paperi olla vallesmannissa. Liisa taas voivottelemaan, itkemään, me muut Kallea soimaamaan ja kummastelemaan, mitä varten hän sitä hoitaa luonaan, aikamiestä.
Katjusha vuoroin punehtui, vuoroin kalpeni. Hänen sormensa hypistelivät suonenvetoisesti nutun reunaa, ja hän milloin katsahti Nehljudofiin, milloin laski alas silmänsä. Tottahan tiedätte, että on tullut armahdus? sanoi Nehljudof. Kyllä, vartija puhui siitä. Niin että kun vaan paperi on saapunut, te voitte päästä pois ja asettua minne tahdotte... Saamme lähemmin miettiä...
No niin, tallettakaa paperi, voisi tapahtua tulevaisuudessa että neiti tahtoisi tehdä hänelle jotakin, raukka paralle. Minä, tehdä hänelle jotakin; mahdotonta. Minä antaisin sillä aihetta kuiskutuksiin ja kunniani tulisi auttamatta loukatuksi. No, herra minun luojani, eihän neitin tarvitsisi näkyä; minä voisin saada sen tehtäväkseni. Sinä, vanha imettäjäni?
Antakaa sitten ennemminkin johonkin hyvään tarkoitukseen, kirkolle tai koululle tai sivistysrahastolle tai mihin vain. No jaa, Söderling odottaa minua tässä, minä tulen kohta, mennään sitten meille allekirjoittamaan paperi, siinä täytyy olla teidän nimenne. Paalit saavat olla toistaiseksi siellä, missä ovat, ellette tahdo tuoda niitä tänne.
"Voihan ajatella jonkun valtiomiehen joutuvan sellaiseen asemaan, että hänelle ei olisi vastenmielistä, jos joku tuollainen paperi sattumalta tulisi hävitetyksi." "Ei kumminkaan sellaisen valtiomiehen, jonka maine on niin puhdas kuin lordi Holdhurstin." "Mahdollista se sittenkin voi olla, eikä meillä ole varaa jättää sitä lukuunottamatta.
Olihan hän vihdoinkin äidilleen kirjoittanut! Ja itkien juoksi hän näyttämään tätä kirjettä paronille. Täti Lison pyydettiin myöskin sisään, ja tuo paperi, joka puhui Paulista, luettiin uudelleen, sana sanalta. Sen joka ainoasta lauseesta keskusteltiin erikseen.
Se on tärkeä paperi ja minun tulee jättää se kuninkaalliseen hovioikeuteen, koska kuninkaallinen hovioikeus on aatelisten perheitten yliholhoja ja neiti du Valmy vainaja, joka on kirjoittanut ja allekirjoittanut... No, eikö tuo romotus lopu? Niin, näetkös, tämän testamentin on allekirjoittanut, N:o 2.679 aatelista sukua du Valmy Utå'sta ja Skörlundasta.
RIIKKA. Meidän mielestämme olisi paras syntymäpäivälahja minkä Liinalle antaa voit, sininen silkkihame; sitä on hän jo kauan halunnut. LIISA. Sepä ikävää. KAARLO. Sen tietää Jumala, ettei se hauskaa ole. RIIKKA. Mikä. LIISA. Se on kertomus Pariisista. Kyllä minä luen sen. Ruumiin kädessä oli paperi, joka lähemmin tarkastettaissa huomattiin muotikauppiaan laskuksi.
Kortinlyöjä nauroi ja istuutui sängylle, yhteen kääritty paperi kädessään. "Se oli hyvä ennusmerkki, vai kuinka, Jack?" kysyi Brown. "Hyvää on toivomista. Kuules, poikaseni, eikö olisi parasta, että nousisit?" "Poikanen", jota niin ystävällisesti oli kehoitettu, nousi Jackin ojennetun käden avulla. "Tahdotko sikaria?" Brown vastaanotti hajamielisenä sen sikarin, jonka Jack ojensi hänelle.