United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, venhe se luikerteli virtoja myöten järveltä järvelle. Toisinaan oli tosin koskipaikoilla maalle noustava, vaan onnellisesti matka kului, kunnes tulivat Lautakko-järvelle. Tämän keskelle päästyänsä huomasi Huotari mustan linnun lännestä lentää lehottavan venhettä kohti. Päästyänsä sen kohdalle pudotti se Pajarin verisen kypärin venheesen.
"Vanha Pajari, näette, tuo kuuluisa ihmisten kurittaja, joka tällä mäellä ennen asui, oli ilkitekoihinsa ja rikoksiinsa niin paatunut, ett'ei hän enää välittänyt Jumalasta eikä esivallasta, eikä kansa mitenkään enää jaksanut kärsiä hänen orjuuttaan. Vihdoin läksivät miehet täältä Ruotsin kuninkaalle valittamaan Pajarin ilkitöistä ja kysyivät, miten hänen kanssansa oli meneteltävä.
Sihen surmansa sukesi, Kuolemansa kohtaeli, Sanoi kerran mennessänsä: "Elkäte etiset sulhot Tahtoko tytärtä toisen Vasten mieltä mieholahan!" Hannus Pannus. Hannus Pannus, mies koria, Läksi Koskelta kosihin Virran nuorinta tytärtä, Pajarin parasta lasta. Sanoi sinne tultuansa, Pajarihin päästyänsä: "Paras minulle, ei pahinta, Pisin minulle, ei lyhintä."
Heinä himmeä helisi: "Muistelen minä sinua, muistatko sinä minua?" Tuo kaunis pajarin poika kävi neitosen kätehen, ristin kaulahan ripusti. "Silloin mie sinut unohdan, kun minä punainen nurmi." Singahti satulahansa, kultanuolena katosi, jäi impi imehtimähän pohjan tähden tuikkehesen.
Tuo kaunis pajarin poika huuti suuressa hädässä, anoi Herran armahdusta; tuo impi ihalan illan oudon liettä liikutteli, oudon lasta laulatteli, oudon karjoja huhuili, oudon väänti värttinätä, oudon kanssa illat istui, oudon kanssa aamut astui, oudolle tilan tekevi, oudon ääntä kuuntelevi. PYH
Minä olen sen tehnyt ja perin julkisesti palkkani." Niinkuin ukon nuolet välähti kaksi miekkaa ilmassa, ja samassa silmänräpäyksessä painuivat ne vartta myöten kumpaisen ritarin rintaan. Kauhun huudolla heräsin. Kuu kuumotti heleästi. Pajarin mäki lepäsi rauhallisena. Yö oli kaunis ja ihana, vaan kummallinen unennäköni oli unen silmistäni karkoittanut. Siirnitsa. Kertomus Karjalasta.
"Tämä ura", jatkoi hän osoittaen mäen rintaa, "joka täältä rannalta nousee tuonne vasten mäkeä aina mäen harjulle asti ja sieltä yhä jatkuu alas mäen toisella puolella olevaan Hyyppiöjärveen, on mainion Karjalan Pajarin mäenlasku paikka, jota myöten hän huviksensa venheellä mäkeä laski milloin yhteen, milloin toiseen järveen, ja ihmisiä rääkätessään pakoitti aina yhdeksän naista hame korvissa venhettä mäenpäälle takaisin vetämään.
Kun taas jatkoi kertomustaan, alkoi hän hyvin matalalla äänellä: "Toistakymmentä suurta veneellistä oli sotasaalista Pajarin miehillä. Tuhotyönsä tehtyänsä läksivät kotiinpäin purjehtimaan. Viisi oli vankia joka veneessä. Siinä oli nyt liiton lunnaat sekä sodan saaliit! "Siinä oli Monolan miestä sekä Päivilän naista.
Ehkä tuon hirmuisen Pajarin vanhat orjat vielä yön pimeydessä täällä harjoittivat palvelustaan?
Silloin kun viimeinen helmi on pudonnut, silloin on kirous lakannut. "Niiltä vesiltä, joilla tämä tyttö liikkuu, löytyykin joskus kauniita helmiä, joita simpukoiksi sanotaan; nämä ovat kaikki lähteneet Pajarin tyttären helmivyöstä. Kerran minäkin yhden löysin, josta kultaseppä Sortavalassa suoritti minulle kolme ruplaa."