Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Vielä useammin, toisella kädellä silitellen partaansa, toisella painaen reittänsä vasten pitkän kastin-kauhan vartta, joka näin teki samaa virkaa, kuin miekka sonnitaistelu-päälliköllä, hän seisoi liikkumatonna ja äänetönnä yhdellä ainoalla jalalla, aivan kuin suuri, ajatuksiin vaipunut kahlaajalintu.
Hänen silmänsä tuijotteli, hirmuisesti vääntyivät huulensa, ja, kiivaasti painaen kätensä vasten otsaansa, kallistui hän vuoteellensa takaisin. Siinä hetken maattuansa synkeimmässä mielenlaadussa, nousi hän taasen ylös, puki päällensä ja varusti itsensä tutkintoon.
Missä kasvanut oot, enkeli armas sie. Kunnes laskeutuin loit valohengelles Friggan armahan haamun, Maisen matkani kaunistain? Tie jos pilveytyy, pistävi ohdakkeet, Tai jos painaen ies henkeä huolettaa, Oi kuink' autuas rientää Silloin armahan rinnallen! Jalkaan' hempivi maa vienona kuin kevätuul', Kuplan-helppona on maaelo murheineen, Suonet aaltona tuutii Sielua taivahan autuuteen. Nuoruus.
Alice, Alice, rakkaamme parantuu! huudahti tohtori riemuissaan Jumala, jonka olemme unhottaneet onnemme päivinä on kuitenkin antanut armonsa paistaa meille surumme hetkenä ja pelastanut lapsemme hänen vaimonsa ei vastannut, vaan polvistui vuoteen ääreen painaen otsansa lapsen kuihtunutta kättä vasten, ja ilokyyneleet virtasivat hänen kalpeita poskiaan pitkin.
Hän luulee itseään takaa ajettavan ja juoksee niemen kärkeen; siellä on vesi vastassa. Hän kääntyy yhä hurjemmin paeten sille tielle, josta oli tullut; sieltä voi tulla isä vastaan. Silloin karkaa hän ylös vuorelle polkua myöten, joka vie taikamajalta uhripaikalle. Vastamäkeä karkaa hän pitkin askelin painaen kirjaa rintaansa vasten.
"Sinä olet unhottanut viuhkaimesi ja lapsesi tänne!" kuningas huusi hänen jälkeensä, mutta Kleopatra ei enään kuullut näitä sanoja, sillä veljensä huoneen edustalla katosi ikään kuin tuuleen hänen väkinäinen levollisuutensa, ja painaen käsillään vasten ohimoitaan hän riensi ikään kuin vihollisten seuraamana alas palatsin portaita myöten.
Muuan mettiäinen, joka oli myöhästynyt, lensi suristen ohitsemme, männikössä kuherteli metsäkyyhky illan hiljaisuudessa, joka hetki hetkeltä eneni. Tuokion seisoin hiljaa, painaen kättäni kivistävää päätäni vasten, vaan Stefan pitkitti kulkuaan havaitsematta minun jäljelle jääneen. Ajatuksensa olivat näet liiaksi kiinnitetyt päivään, joka oli koittava aamuauringon kanssa.
Todistajina nuo korkeat tunturit, jotka, ikuinen lumi huipuillansa, kohoovat taivaan rannalla, kuroittaen päitänsä toinen toisensa yli, paremmin nähdäkseen, mitä siellä alhaalla tapahtuu. Ylempänä vielä, tuo korkein tuomari: Jumala!" Sitten, painaen silmänsä alas, hän lisäsi: "Itse maanlaatukin näyttää olevan luotu juuri tämmöisen taistelun varalle.
Mihinkä se Lassi-raukka on joutunut? kysyi Viija puhumisesta väsyneellä äänellä. Siellähän se on nyt kyläkunnan elättinä, kun sen kädet ja jalat on jihti syönyt aivan pilalle. Leikkiään laski, että hän ryömimälläkin tulisi niitä luvatuita maitokokkeleja rymäämään, jos Viija olisi lähempänä. Vai vielä se Lassi minua muistaa, sanoi Viija painaen päänsä tyynyyn.
Eugen nyökäytti pari kertaa päätään, pyyhki nenäliinalla ohimoitaan ja huuliaan ja meni omaan huoneeseensa. Siellä hän heittäytyi sohvalle ja istui pitkän aikaa liikkumattomana, painaen käden sydämelleen. "Miten voi ihmissydän tuntea niin suurta surua murtumatta", kuiskasi hän monta kertaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät