Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Tuossa hän nyt tuijottelee hetken, Harjastoa kyhnii; toki viimein Kotihinsa astelemaan päätyy. Niin hän vietti juhlan iltapuolen Härkiensä kanssa härkähaassa, Hälle parhaat elon kannikalla.
Pohjois-puolella kaupunkia taas oli Suomenveden-pohja, joka luoteesen päätyy Latookan salmeen, mutta kaakkoa kohden pitkin kaupungin kuvetta lähettää kapenevan kaistaleen, nimeltä Salakkalahti.
Mutta hurjapää ei huoli, seuraa kädess' surmanuoli. Nyt se vuoren huippuun häätyy, viime kielekkeelle jää; kuilun partaalle se päätyy, pakoon pääsyä ei nää. Eessä surma, syvyys huima, takaa tulee urho tuima. Tuskan silmin vaiti rukka kovaa miestä rukoilee; turhaan, jo sen perii hukka, hän jo tähtää, Hipaisee? Vaipuu jousi! Rotkelmastaan Vuoren-Ukko tulee vastaan.
Tää mulle kävis kahta kalliimmaksi, jos niihin tuhlaisit sa tuokion. On tuska luotu meille lunnahaksi runouden, taiteen, taivaan auringon, ja kun ei täällä leikareita muita, me leikkikäämme lemmen haaveiluita. Armaani nukkuu! Ah, en herättää ma häntä tohdi, hiljaa laulan aivan. Nyt tuollapuolen valon tuskan, vaivan hän kulkee kummun tietä himmeää. Hän minne päätyy? Miss' on määränpää?
"Tuo on eksyksissä", huomautti Paavo. "Nyt se lentää lepsuttelee kunnes lyö päänsä johonkin, ja mihin päätyy, siihen jääkin aamun koittoon asti". "Mutta kuules, Paavo!" kysäsi Lauri, "eihän se vaan ollut autuaan sielu, joka lensi taivaasen? Vai mitä?" Paavo heitti toisen kourallisen varpuja valkeaan. "Saattaa olla", virkkoi hän viimein.
Varis on istunut aidan seipäässä, se kadehtii koiran saalista, lähtee lentää kahnuttamaan jälestä ja päätyy tuulen kantamana tuohon karsittuun petäjään ladon nurkkauksessa. Ilta alkaa jo hämärtää, vielä on kierrettävänä järvi, ja taloon tuonne mäelle on kaksi neljännestä korpea kuljettavana. Vaatteeni ovat likomärät, kengistä tirskaa ilmivesi, ja käsiä palelee.
Enkä mä itselleni näin luullu käyvän; Ikäväni kestää kuolemapäivään. Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla, Lentävä lintunen taivahan alla. Olen ma kun oksalla varpunen pieni, En tieä kuhun otan matkan ja tieni. Nuoruusikä rientää ja aikani kulkee; Jopa noista vaivoista väsymyski tullee. Päiväni päätyy ja elämäni katkee, Multa se mureheni peittää ja kätkee. Kultaansa sureva.
Kun ei ihmiselle ihmisenä koskaan toteudu mikään, tai ainakin äärettömän vähän niin tuskinpa ihmiskunnalle ja maailmallekaan? Mikä toteutuu vuorenkiipijälle? Hänessä on laaksosta lähtiessään tunne, että hän pääsee, joskaan ei taivaaseen, niin ainakin vähän lähemmäksi sitä. Mihin hän lopulta päätyy? Kuta ylemmä hän tulee, sitä karumman hän kohtaa.
Jugurthan joukot joutuvat tappiolle ja pakenevat; mutta Bomilcar käypi Rutilius legatin leiriä ahdistamaan.......................... 52. Leirin tykönä syntynyt tappelu päätyy Numidialaisten tappioksi; nämät menettävät elehvanttinsa ja pakenevat. Rutilius väkineen marssii odotettua Metelloa vastaan, ja näiden välillä on tietämättömyydestä yön pimeydessä taistelu nousemaisillaan......... 53.
MARCIA. Alku makea, loppu katkera, niin onnettomasti lankesi täällä sydämmen arpa. Juopua, juopua tahtoo sydän, huolimatta ahdingosta, joka seuraa. Niin tekee juomari, niin lemmensankari ja niinpä vaimo, joka uudistetut kerrat äitiksi päätyy. CLAUDIO. Pakoittakaat toki sydäntänne nyt; sitä rukoilemme hartaasti. Paetkaat tästä! Me annamme teille rahaa ja luotettavan suojellusmiehen tiellenne myötä.
Päivän Sana
Muut Etsivät