Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ja minä olen aina lähellä emäntä vainajani lepopaikkaa", arveli Peggotty, miettien, "ja pääsen sitä katsomaan, milloin mieleni tekee; ja kun itse laskeun levolle, ei minua haudata kauas pois lemmityn tyttöni luota!" Emme kumpikaan meistä puhuneet mitään hetken aikaan.
»En minä nyt vielä osta uutta ... vasta sitten, kun pääsen kisälliksi... Enkös minä jo nyt näytä vähän kisälliltä ... kun on kellokin...? Sen oli Martti leikillä sanovinaan. »Kyllä näytät...» »Mutta sinä olet vielä aivan oppipojan näköinen...» »Kun ei ole kelloa...» »Sentähdenköhän se on... Etkö tahtoisi, Antti, limunaatia? ... minä itse jo join...»
Ei ole mitään sen kamalampaa kuin elämän ja sielun yksinäisyys; ei mitään sen kuolettavampaa kuin se tieto, ett'ei yksikään välitä siitä, hyvinkö minun käy vai pahoin, kuolenko minä tien oheen vai vieläkö elän niin kauan, että pääsen lähimpään kylään. Jumal'armahda! Kun te ja teidän miehenne puhutte eroamisestanne huomenna, niin ette tiedä, mitä sanotte. Suokaa anteeksi, jos puhun liikoja.
Siellä saan nähdä kaikki mitä löytyy kaunista ja ihanata ja suurta, siellä saan ihailla sellaisia taideteoksia, etten koskaan täällä. Niin, isä on luvannut minulle, että kohta kun olen lopettanut kouluni pääsen muutamaksi vuodeksi ulkomaille maalaustaidetta harjoittamaan. Hänen olisi itse ennen nuoruudessaan tehnyt mieli lähteä sinne, vaan hänellä ei silloin ollut tilaisuutta sitä tehdä.
"Tietä säällistä tosin ei ole Punavuorille, mutta tulehan ensi pyhänä katsomaan eikö kamsut ole siellä kuten kuuna päivänä", naurahteli mummo. "Minä olen erittäin kärkäs siihen, että tulla katsomaan, kuta pikemmin vaan pääsen", sanoi Elsa. Mummo meni. Vähän jälkeen tuli rouva kyökkiin. "Joko mummo meni?
"Siivet, joita tarkoitan, sinä kyllä saat aikanasi, jos itse tahdot ja tahdothan sinä?" lausui äiti. "Tahdon," sanoi poika, "tahdon tietysti ja sittenhän pääsen vaikka minne, vaikka kuuhun sen tervaajan sieltä pois ottamaan."
KERTTU: Mieluummin vahinkona loukossa vaaninet? INKO: Pääsen pihallekin. KERTTU: Ei kynnys käyden kulune. KERTTU: Vara on vierasta varten, kun mielin kielin tullet. INKO: Näet kumpaisetkin, kun ryöstän tyttäresi! SINIKKA: Inko! KERTTU: Eivät suuret sanat suuta halkaise. LALLI: Ka, ka, suotta hyvän miehen suututat. Ei tarvis tästä toralla erota. KERTTU: Olisit sinä rauhan rakentanut!
Matti kääriytyi kuitenkin syliksi äitiinsä ja hätäisin silmin rupesi nyhkimään itkua. Sehän on isä, jota me yhdessä olemme niin usein muistelleet ja ikävöineet, sanoi Auno Matille. Nythän se tuli. Tuon parran tähdenkö sinä et tunne. Menehän nyt isälle tahi tuonne lattialle juoksentelemaan. Matti jo saattaa juoksennellakin, niin että minä pääsen kahvin keittoon.
ANNA. Ja mun on yhtä paljon teitä surku. DORSET. Hyvästi, joka tuskall' arvoon nouset! ANNA. Hyvästi, raukka, joka arvos heität! Hautaani minä, jossa lepoon pääsen. Kahdeksankymment' elin vuotta, oi, Ja hetken ilo viikon tuskat toi! ELISABETH. Seis! Katse vielä taakse Toweriin. Sa, vanha louhe, lapsuisia sääli, Jotk' ilkeys kytki muuriesi sisään! Sa, kova kehto hentoisille noille!
Ruumiini on aivan rikki runneltu, minä värisen ja vapisen päivät umpeen, sillä Sambo toruu alinomaa. Ja vasta puoliyön aikana minä saan illalliseni valmiiksi ja pääsen levolle. Tuskin olen sitten ummistanut silmäni, ennenkuin torvea jo puhalletaan ja taas on nouseminen. Kaikesta tästä kertoisin sille herralle, jos hänet vaan löytäisin." "Hän on täällä, hän on joka paikassa", sanoi Tuomo.
Päivän Sana
Muut Etsivät