Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Siitä äiti Lemminkäisen itse tuon sanoiksi virkki: "Viikon viivyit, poikueni, kauan, Kaukoni, elelit noilla mailla vierahilla, aina ouoilla ovilla, niemellä nimettömällä, saarella sanattomalla." Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Hyvä oli siellä ollakseni, lempi liehaellakseni.
Meni sammon saatantahan, kirjokannen katsantahan, lauloa hyrähtelevi vaaran vaskisen ovilla, jopa liikkui linnan portit, ovet vahvat aukieli. Siitä vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen, kolmas lieto Lemmin poika. saattelivat sammon suuren, veivät sen venosehensa, latjasivat laivahansa. Siitä vanha Väinämöinen lähti pois Pohjolasta.
AHAB ja ISEBEL valta-istuimilla, oikealla heistä seisoo OBADJA, ovilla vartijoita. SAMERI saapuu. AHAB. Sun tervehdykses suloiselta soi, Se miellyttää ja ihastuttaa meitä, Ja varmaan yhtä tervetulleita On tiedot, jotka tullessasi tuot.
Soi hälle jumalten virsi, kuoro taivon tähti-täyden: "Onko nyt parempi olla, liekö armaampi asua viidakoissa vierahissa, uppo oudoilla ovilla, kuin oli olla Kuun povella, Kuun on kummuilla levätä luona talven tuttavamman, syksyn kylmänkin sylissä, sydän-yössä ystävässä, onnessa oman elämän?"
Kuulkaa vaan, kuinka kaivoksen sisällä rätisee!" Samassa silmänräpäyksessä nousi vinkuen liekkipatsas kaivoksesta, ahneesti nuolten puutorvea. "Laupias Jumala!" huusivat talonpojat, "Hauenstein on tulessa! Auttakaa, sammuttakaa!" Näin huutaen syöksyivät he naapuritaloihin, joiden ovilla asukkaita jo näkyi.
Milloin ne liitelivät ihmispäällä varustettuina varpushaukkoina tahi Ibis-lintuina ilmassa hervottomasti ja hitaasti siipiään liikutellen, milloin kulkivat harmaina ruumiittomina varjoina erämaan poikki, milloin käärmeinä luikertelivat sannassa, milloin taas ryömivät kuin nälkäiset koirat ulvoen holvien ovilla.
Qventin Durward puolestaan, jättäen enonsa näihin syviin mietteisiin, seurasi opastansa, mestari Olivier'iä, joka ei kulkenut yhdenkään suuremman linnanpihan poikki, vaan saattoi hänet osaksi katottomia syrjäisiä teitä, osaksi ja vielä enemmänkin umpisokkelonkaltaisia portaita, holveja sekä käytäviä myöten, jotka olivat toinen toiseensa yhdistetyt salaisilla ovilla paikoissa, missä ei semmoisia olisi arvattu olevankaan.
Muistatko muinaisen, Tajuatko taannoisen, Kun kihlan iskimmä, Oukkulan ovilla, Koukkulan konnulla, Suurima-saaressa, Nesterin niemessä, Pesterin pirtissä, Takavaaran taipalessa? Min rastas raataa. Min rastas raataa, Sen pyyhyt pyytää, Onneton ottaa, Vaivainen varastaa, Lapiolle laittaa, Telikälle työntää, Oven alla peittää, Vastalla kattaa.
Niinpä nyt tätä nykyä, Tällä tuhmalla iällä Sijan tieän, kussa synnyin, Kanssa kaiken, kussa kasvoin, En tieä sitä sijoa, Kussa kuolo kohtajavi, Hengen loppu loukahtavi Näillä ouoilla ovilla, Veräjillä vierahilla. Oikea kiitos-uhri. Rikas nuorukainen, joka kauan aikaa oli sairastanut vuoteen omana, tuli viimein terveeksi.
Mutta ovi oikealla oli raollaan ja sieltä kuului hiljaista äänten sorinaa. Musti pisti päänsä varovasti sisälle. Seikkailuhalu oli mennyt häneen. Mutta hänen omatuntonsa ei ollut yhtä tyyni kuin pappilan kuistilla istuessa. Hänen sydämensä läpätti kuumeisesti. Hän tunsi oudoilla ovilla kulkevansa. Sali oli aivan tyhjä. Musti ei ollut koskaan nähnyt vielä niin suurta ja tilavaa asuinsijaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät