Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Kreivi Witte erosi vastoin odotustaan ainaiseksi Venäjän valtiollisesta elämästä, jossa tuo yhtä kyvykäs kuin kunnianhimoinen mies 14 vuoden ajan oli näytellyt huomattavaa ja hänen vastustajiensa mielestä kohtalokasta osaa. Hän oli suuri finanssitaiteilija ja ovela diplomaatti, mutta valtiomieheksi häneltä puuttui luonnetta ja rehellisyyttä.
Jospa sitten en kykenisikään pääsemään oikean totuuden perille, niin pidänhän ainakin visusti varalta sitä, minkä todella varoa voinkin, nimittäin etten usko vääriä luulelmia ja etten päästä tuota petturihenkeä enään valamaan viekotuksiansa mieleeni, olkoonpa hän sitten kuinka voimallinen ja ovela tahansa. Mutta työlästä on tämäkin.
En aikoihin kyll' ole lihaa syönyt, vaan mitä siitä? Taatelit on kypsät. MUNKKI. Varokaa, herra, sitä hedelmää! Ei sitä paljon siedä nauttia: se pernan salpaa, veren synkentää. RITARI. Josp' oonkin mielelläni synkeä? Vaan teit' ei jälkeeni lie lähetetty vain varoituksen vuoks? MUNKKI. Oh ei! Mun on vain suonenlyöntiänne tarkattava. RITARI. Ja itse ilmaisette sen? MUNKKI. Miks en? Ovela veli!
»Uutela on hyvä mies, hänen kanssaan voisi aina jollainlailla tulla toimeen», sanoi hän. Ja kesken murheenkin hiipi taas tuo viekkaan ovela arkipiirre hänen suupieleensä: »Uutelalle sopisi aina sanoa: Voiko sadan ajastaikaiselle vielä syntyä poika vastaus katso 1:stä Mooseksen kirjasta. Mutta sen huutavat muut hänelle korvaan.»
RISTIRITARI. Kai teiltä kysyä saan, Nathan, kuka tuolla luotanne läks äsken? NATHAN. Ettekö siis tunne häntä? RISTIRITARI. Hän eikö ollut munkki-hyväkäs, jot' ajokoiranansa patriarkka niin halukkaasti käyttää? NATHAN. Ehkä oli! Hän patriarkan mies on ainakin. RISTIRITARI. Ovela keino, yksinkertaisuutta edeltäjänä käyttää konnantyön! NATHAN. Niin, yksinkertaisuuden tuhmuutta, ei hurskautta.
KIRRI. Jos jotakin unohtaisit, Voisin syrjästä sysätä Suuhusi sukevan mutkan, Johon Väinö vierähtäisi Kuin ovela Hiiden hirvi. NUORI JOUKO. Tulla voit todistajaksi, Vaan et neuvonantajaksi: On älyä itselläni Vaikka Väinönkin varalta. KIRRI. Sanoin vaan sitä sanaksi; "Jos" sanoin ja jos on jos. Sen tuhannen venkaleita! "Jos on jos!" Mut jospa hiisi Toisi teille surmaa viisi.
Vesi virtasi, Matti piti säkkiä niin kauan veden alla, että rottien varmaankin nyt jo täytyi olla kuolleina. Miten ne potkivat ja vinkuvat ne raukat! ajatteli Matti. Oih! Sellaista inhoittavaa työtä. Mutta nyt minä narraan Maijaa, joka on niin käsittämättömän ovela!
Huokaisten täytyy mustalaisen avata räsyinen lompakkonsa, joka hänellä on syvällä paidan alla, ja lukea Matille kouraan viisi kirkasta sadanmarkan seteliä. Sukkela mies, ovela mies! kehaisee mustalainen kauppatoveriaan. Parahan orihin hinnan sait. Tokko nämä lienevät oikeitakaan? kysyy Matti piloillaan. Mustalainen vannoo ja vakuuttaa.
Näitä tuumia hän hautoi koko päivän ja yön pitkät hetket, ja kun Sosia seuraavana aamuna pistäytyi häntä katsomassa, kiiruhti hän nyt ohjaamaan toisen lepertelynhalua sille taholle, jolta hän eilen oli tahtonut sen kaikin mokomin poistaa. Hän oli kyllin ovela käsittääkseen, että pakoa saattoi yrittää vain yöllä, ja hänen täytyi sentähden, katkeraa kylläkin, odottaa vielä niin kauan.
Päivän Sana
Muut Etsivät