Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Hän on ovela lakimies.» Ernest kiinnitti hetkeksi katseensa minuun ja jatkoi sitten: »Minä sanon mitä teidän on tehtävä, neiti Cunningham. Ottakaa selkoa Jacksonin asiasta.» »Minä olen sen jo päättänyt», sanoin kylmästi. »Hyvä on», lausui hän leppeästi, »ja minä neuvon, mistä hänet löydätte.
Senpävuoksi tarvitsee sillä, joka kirjottaa vähän, olla hyvä muisti, sillä, joka keskustelee vähän, lennokas järjenjuoksu, jota vastoin sen, joka lukee vähän, täytyy olla hyvin ovela ja keinokas, näyttääkseen siltä, että hän tietää sen, mitä hän todellisuudessa ei tiedä.
Mutta kansanihminenkin saattaa olla ovela ... kun niikseen tulee ... yhtä hyvin kuin porvarikin. Koko yön ja päivän mietiskeli hän, millä tavoin narraisi Nelman johtajattarelta pois. Nyt hän menee ja soittaa turvakodin porttikelloa. Tullaan avaamaan. Kukkelman kysyy, onko täällä sellainen tyttö, jonka nimi on Sanelma Kinnunen. Ja sitten pääsee hän johtajattaren pieneen ja sievään huoneistoon.
Ylväs Ione koetti kaikin mokomin salata sitä mielenmasennusta, joka hänet oli vallannut, ja naisen turhamaisuudella on teeskentelytaitoa tarpeeksi pettääkseen tarkkanäköisimmänkin ja harhaan viedäkseen viekkaimmankin. Mutta Arbakes oli kyllin ovela kajotakseen toistamiseen samaan asiaan, sillä hän tiesi hyödyllisemmäksi siitä vain ohimennen sillointällöin huomauttaa.
Plehve oli kuullut kerrottavan Frederiksenistä ja hänen työstään Suomen hyväksi. »Eiköhän tuota saisi vastaiseen suuntaankin toimimaan» arveli tämä ovela Suomi-syöjä ja antoi kutsua Frederiksenin luokseen Pietariin keskustelemaan Suomen asioista, luvaten hänelle kaikki matkakulut ja vielä runsaan vaivanpalkkion.
Kirstiä ei vähääkään haluttanut saada Kroofin kaltaista jättiläistä mökkinsä ympärille maleksimaan taikka ympäri kuljeskelemaan ja tielle tulemaan, kun hän oli menossa työhön vainiolle. Vaikka sivistys olikin Kroofille vastenmielinen, niin oli se kuitenkin siksi ovela, että älysi mahdottomaksi saada Mirandan alati kerallaan metsässä olemaan.
Keräyslistoja oli myöskin paljon levitetty, joten voi toivoa runsasta avustusta. Seuraavana päivänä ilmestyi Aarnion työpaikalle kumma kapine Pietarista. Se oli ammattitoveri Rimpinen, kovin ovela ja notkea mies. Sanoi juuri paikkakunnalle sattumalta saapuneensa lakosta tietämättömänä. Rimpinen oli itse kohteliaisuuden perikuva, puhuen viittä erikieltä. Hänen makeileva puhetapansa oli verratoin.
CLOTEN. Halpa kuotus, Mua etkö tunne vaatteista? GUIDERIUS. En, ruoja; En liioin räätäliäsi, vaariasi; Hän teki pukus, puku tekee sinut. CLOTEN. Ovela roisto! Mun ei räätälini Sit' ole tehnyt. GUIDERIUS. Mene kiittämään Siis lahjan antajaa. Sin' olet houkka, Sua inhon lyödä. CLOTEN. Herjakieli, kuule Nimeni vain ja vavahda! GUIDERIUS. No, nimes! CLOTEN. On Cloten, konna.
Silloin liikkui jokin tyhjässä säkissä. Vai niin, ajatteli Matti, ovatko ne nyt tuolla? Nyt ei niille enää kelpaa saappaat ja sukat, nyt täytyy niille olla säkin parhaat jauhot. Mutta minä ne kyllä narraan. Ovela täytyy olla. Matti sitoi varovasti säkinnuoran kovaan solmuun, heitti säkin selkäänsä ja meni myllynrännille.
Koska ne oikeuden mukaan olivat hänen, sanoi Matti viattomasti. Hänen ja hänen? Sinun ne olivat, koska ei hän tahtonut niitä ottaa. Tulee aina pitää puoliaan, tulee olla ovela. Matti ihaili Maijan tavatonta ymmärrystä. Hän piti kyllä puoliaan, hän oli ovela, hän! Mutta eräänä päivänä valitteli hän: Rotat syövät meidät kokonaan. Eivät ne ole minuun koskeneetkaan, sanoi Matti.
Päivän Sana
Muut Etsivät