Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Te seuraatte kuin kosto minun jälessäni, että minä alati tuntisin teidän palavien katseittenne polton niskassani. Jokainen kapsaus saa minun vavahtamaan, jokaiset oudot naisenkasvot sydämeni seisahtumaan. Ja jos minä voin joskus teidät unohtaa ja ruveta elämään, silloin joku teistä taas ilmestyy kuin aave, millä minkinlaiset elämän sinimarjat kasvoillaan.» Hän istahti raskaasti.
Hänen kasvonsa olivat niin oudot, niin miettiväiset ja kalpeat, että äitini ehdottomasti ja ääneen toisti äsköiset sanansa. Martin Petrovitsh nosti häneen pienet silmänsä, oli kotvasen vaiti, huokasi syvään, vaikeni jälleen ja vihdoin ilmoitti tulleensa eräälle asialle ... joka oli ... sen laatuinen ... että ... koska... Tämän sekavan puheen perästä hän äkkiä nousi pystyyn ja meni ulos.
Ja sijaan nousi silmieni eteen oudot metsät, koivikot, lumiarot, nukuttava hiljaisuus, hitaat, harvasanaiset talonpojat... Mikäs siinä auttoi? En ole koskaan voinut olla toimetonna. Hiljaisuutta ja tyhjäntekemistä kammoon enemmän kuin mitään muuta. Rupesin todellakin talouspuuhiin, uskotteko, menin niin pitkälle, että keitin ruokia, jopa pesin astioitakin se on aina ollut erikoisen kauhuni esine.
He aloittivat jumalanpalvelusta virren veisaamisella, joka Cineaan harjaantuneesen ja tarkkaan korvaan kuului todellakin raa'alta ja runomitan puolesta barbarilaiselta. Läsnä olijat olivatkin alhaisempaa kansaluokkaa ja värsyt olivat sovitetut heidän käsityksensä mukaan. Näille kristityille olivat suurten kansallisrunoiliain hienot taidetemput osaksi taikka kokonaan oudot.
Nopein askelin astuin minä poikki viidakon ja nousin mäelle, mutta sen sijaan kuin olin luullut saavani täältä nähdä tutun tasangon tammimetsineen oikealla ja vähäisine valkoisine kirkkoineen vasemmalla kädellä, näinkin aivan oudot tienoot. Jalkani alla oli kapea laakso, ja vastapäässäni kohoili jyrkkänä seinänä tiheä haavisto. Oudostuen katsahdin ympärilleni.
Paitsi sitä, että tämmöiset oudot tulet pilkkoisen pimeässä yksinäiselle pakolaiselle näyttävät kovin kammottavilta, olivat ne monin paikoin täyttäneet öisen kolean ilman niin pistävällä katkulla, että vaikeata oli hengittää, etenkin kun täytyi hengästyksiin saakka matkaani jouduttaa.
Yön pimennossa uinuu erämaa kuin äärettömyys vailla rajaa, rantaa. Yön taivas tylyt tähtikuvat kantaa kuin tahtoin tuomiollaan peloittaa. Tän' yönä erakko ei unta saa. Käy oudot aavehet nyt aron santaa, ne synninkaihon erakolle antaa, ne epäilykset korvaan kuiskuttaa. Mut katso, yli sielunhädän syvän jo koittaa aamu päivän lähestyvän ja harmaa hiekkanummi kirkastuu.
Kuta kauemmin Albert katseli tyttöä, sitä kummallisemmiksi muuttuivat hänen sydämensä värähtelyt, ja hänestä alkoi tuntua kuin eivät tuon lumottaren kasvonpiirteet olisi olleet hänelle aivan oudot; mutta turhaan ponnistivat hänen aivonsa saadakseen esiin jonkunkaan muiston kuluneen ajan yöstä. Matkustatteko täältä pian? kysyi hän viimein. Matkustan, pian ... hyvin pian.
Taas vaivuin houraukseen, jossa näin kuinka oudot koneet kiskoivat mustaa jouhta, että se oli aivan poikki ripsahtaa. Selkenin siitä jälleen. Huomasin, ett'ei kuoleman viikate katkaissut vieläkään elämäni lankaa. Pelkäsin jälleen ja rukoilin Jumalaa säilyttämään elämätäni.
Herra, tee minut lapseksi jälleen! Minä tahdon soittoni särkyneen viedä suurelle virittäjälleen. Mua pelottaa, mua pelottaa, mua pelottaa tämä erämaa, mua pelottaa nämä ihmiset, nämä katsehet niin oudot ja kylmät ja kylläiset. En tunne ma muita, en itseäin. Miten outojen joukkoon ma jouduinkin näin? Toki jossakin muualla parempi ois? Kun huoata vois tai nukkua, nukkua nuorena pois!
Päivän Sana
Muut Etsivät