Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Myöskään ei se ollut tuo taiteellisen ja inhimillisen velvollisuudentunnon välinen sorasointu, joka muuten oli niin monta kipeän tuskan ja murheellisen mielialan hetkeä elämässäni aiheuttanut. Se oli rikos. Se oli synti. Vainko yksi? tekisi oudon mieli ivallisesti huudahtaa. Miekkoinen mies, jolla siinä ijässä ei ole useampia omallatunnollaan!
Näin mä laadin toisin laatii Herra: Majan antoi luona onnekkaiden, Joss' ei tuskaa tuta tuonelaisten. Joka kerta kun mä matkaan tuosta Ohi vanhan kirkon piilipuiden, Tunnen syömessäni liehauksen, Oudon kaipauksen sielussani Karpaloinen valuu poskipäille, Pääni hetkiseksi alas vaipuu.
On lupaus ilmassa, sitä huhuuvat oudot huulet mulle saapuvi suuri viileys... Paahtoi polttaen ylläni päivä: terve, te äkkiä tulevat tuulet, terve, te iltaiset viileät henget! Humisee oudon raikkaana ilma. Yö eiköhän vietellen katsele mua?... Pysy lujana, urhea sydämeni, oi!
Hän, joka oli tottunut päiväkaudet läpi olemaan työnsä ääressä, tunsi nyt itsessään oudon, suloisen tunteen, nähdessään luonnon heristymistä, ja rintansa paisui, hengittäen sisäänsä mietoa ilmaa. Kauvan unohduksissa olleet muistelmat kuvailivat hänen mielessään; kaikki oli entisellään, hän itsekin.
Korkeankosken alle on metsäiseen maahan aikojen kuluessa syöpynyt syvä, laaja kattila, josta ainoastaan vesi pääsee pois ilman siipiä tai portaita. Tämän kattilan pohjasta on koskea katseltava. Siihen näkyvät kaikki sen kuohut ja tummat paadet. Seutu on jylhän kaunis, tekee miltei kolkon vaikutuksen, niin oudon Savossa. Olisi siinä mainio kosken paikka, kun vaan olisi vettä.
Mutta Oppaani huolellinen huus: »Käy alas, nyt tie on auki, koska noin se raivoo.» Kivien suurten, vyöryneitten yli kävimme, usein alla jalkojeni ne liikkui, työntäminä taakan oudon. Ma kuljin miettien. Hän virkkoi: »Mietit sa ehkä tätä vieremää, min vahti on pedon viha, jonka lannistin ma. Siis tiedä, tänne ala-helvettihin kun kerrall' eellimmäisellä ma astuin, tuo kallio ei vielä syössyt ollut.
"Mitä ihmettä sekin kaikki on!" ajatteli Henrik aivan kuin hän nyt vasta olisi lukenut Gabrielin oudon uhkauksen ja ymmärtänyt mitä se sisältää. "Siinähän on kokonainen elämä, viiteen vuoteen en ole häntä nähnyt, kuinka paljon olen kokenut tällä ajalla itse, ja miksei hän olisi kokenut yhtäpaljon, kokenut ja muuttunut yhtäpaljon kuin minä! Täytyyhän muistaa, että hän on minun oma veljeni!
Olenko minä päiväkirjojen vihaaja sittekin kirjoittanut päiväkirjan? Kenties. Mutta minulle se ei ole ollut päiväkirja. Minä olen koko ajan puhunut ja kertoillut vain sinulle, tuntematon ystäväni. Siten on kirjoittaminen käynyt minulle mahdolliseksi, helpoksi ja ollut minulle avuksi. Huoneeni on tänä aamuna oudon autio ja tyhjä. Kaikki, mikä on antanut sille eloisuutta, on poissa.
He pysähtyivät hetkiseksi portaiden eteen ja puhelivat keskenään, mutta ruotsiksi, ettei Mari ymmärtänyt. Helena veti hansikkaita käsiinsä ja heitti pitkän silmäyksen sivullepäin, häneen. Ei tuntenut, eikä tervehtinyt; pois kääntyi ja pitkitti puhettaan tuon oudon herran kanssa. Marin huulet menivät surulliseen hymyyn. Kuka olisi uskonut ennen, että pikku Helena noin kulkisi hänen ohitsensa.
Herätessään siitä rauhattomasta ja kuumeisesta unesta, joka seurasi niitä tapahtumia, jolloin hän oli omaksunut uuden, kaikille nuoruutensa tottumuksille tuiki oudon ja vieraan uskon, nuori pappi kuvitteli vielä uneksivansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät