Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Palattuaan kotia, juoksi hän ikkunan luo upsieri seisoi entisellä paikalla, silmät suunnattuina häneen; Lisaveta Ivanovna meni pois, uteliaisuuden kiusaamana ja hänelle aivan oudon tunteen liikuttamana. Siitä alkaen ei kulunut päivää, ett'ei nuori mies, määrätyllä tunnilla, olisi ilmestynyt heidän talonsa ikkunan luo. Hänen ja Lisaveta Ivanovnan välillä syntyi ehdoton tuttavuus.
Täällä oli todellakin vaara käsissä; pois hänen täytyi lähteä mitä pikemmin, ja nyt hän ikävöi kiitos Jumalalle hän ikävöi taistelua helvetin voimien kanssa. Sytytettyänsä kynttilän, ajoi hän partansa, käden vapisematta; hän oli aivan tyyni, hiukan voimaton, vaan niin oudon iloinen ja tyyni mieleltään.
Kauan makasi hän liikkumatonna katsellen tähteä, sen ystävällinen valo puhui hänelle anteeksi saamisesta. Oudon lohdutuksen toi hänelle lauhkea yö-tuuli. Se jäähdytti hänen kuumaa otsaansa, hän nousi istumaan ja ajatuksiansa kokoelemaan. Aivan myöhää ei voinut olla, sillä kuu ei vielä ollut nousnut. Siis oli valkea nopeasti sammutettu.
Hänen hyväntahtoinen ja toimekas vaimonsakin aina huolestui huolestumistaan, jota enemmin hän tarkasteli oudon soturin kolkkoa hahmua. Ja näin vallitsi vanhusten ennen levollisissa ja rauhallisissa sydämissä pelko ja levottomuus.
Tuon torpan, joka hänelle ennen niin tutunmoinen oli ollut, hän sivutti, sillä ei hän tuntenut enään olevan mitään semmoista vetovoimaa, joka hänet olisi sinne houkutellut. Hänen kotikylässään odotettiin, että Matti toisi nyt tuon oudon morsiamensa tullessaan, sillä yleisenä tietona oli että Matilla semmoinen oli olemassa.
Oitis ymmärsi Yrjö hänen asiansa, kalpeni, pukeutui ja seurasi häntä, sanaakaan sanomatta. Vähäinen valkea pilkotti Antin ikkunasta, ja valoa kohden kulkivat he, sillä lumessa ei ollut minkään näköistä polkua. Tultuaan etu-huoneesen, tunsi Yrjö oudon hajun löyhkäävän vastahansa. He menivät sisään.
PANDULPH. Oh, kun hän teidän lähestyvän kuulee, Niin Arthur, jos hän vielä hengiss' on, Sen päälle kuolee! Juhanasta oiti Vieroittaa sydämensä koko kansa, Ja suuta suikkaa oudon tulokkaan, Ja kapinaan ja raivoon aihett' imee Juhanan verisistä sormenpäistä. Minusta mylläkkä jo käymäss' on; Oi, hautumass' on vielä parempaakin Kuin kaikki tää!
Musta kivihiilensavu kumpuaa tukevasta piipusta paksuna pilvenä, joka sattuen silloin tällöin auringon eteen maalaa oudon, keltaisen varjon laivasiltaan ja siellä hääriviin ihmisiin. Ei tuule juuri ollenkaan satamassa, mutta Blekholman salmen läpi näkyy rannaton meren pinta kimmellyttävän pieniä laineita päivän alla. Joskus satunnainen tuulen leyhäys tuo suolaisen hajahduksen ulapalta.
Mutta nyt hän tuli pölyriepuineen likellä olevan tuolin kimppuun. »Rouva on niin oudon näköinen. Kunhan ette vaan sairastuisi tekin. Sitten ollaan hukassa.» »En minä sairastu.» »Luistelemassako rouva eilen oli koko päivän? Minä sitä vähän arvelin, kun ei näkynyt luistimia etehisen naulassa, ja rouva Leistén kuului sanovan rehtorille » »Mitä hän sanoi?» kysyi Alma äkkiä vavahtaen.
Niin hiljaa se makasi ja niin oudon hämärä se oli ulkopiirteiltään, että joku muu kuin Arbakes olisi tuntenut taikauskoista pelkoa, että siinä nyt oli joku noista julmista lemuureista, jommoisia kaikkialla kummittelee niiden talojen kynnyksien edessä, joissa ennen ovat asuneet. Mutta Arbakes ei välittänyt sellaisista haamuista.
Päivän Sana
Muut Etsivät