United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miksi sinä olet koettanut näyttäytyä osaavampana kuin todella olet? Sinulla kuitenkin oli paha omatunto taitamattomuudestasi. Ja kuinka voi ihminen ottaa vastaan paikkaa, jota omatunto kieltää ottamasta? Jaa, jaa! Sellaisia luonteita, ikävä kyllä, löytyy paljon, jotka tekeytyvät tietävimmiksi kuin todella ovat. He ovat raukkoja.
Vaikka siihen taikaan oikeastaan en uskokaan, minä sittenkin joskus sen tekaisen. Ja mitä on sanottava seuraavasta tapauksesta? Viime syksynä, onkikauden viimeisinä päivinä näytti siltä, kuin suuret jo olisivat lakanneet ottamasta. Ei niille enää viikkoon pariin ollut kelvannut sinikultadevon, jolla aikaisemmin oli saatu, tarvitsematta muulla koettaakaan.
Vaikka olettekin ylpeä, ette suinkaan kieltäytyne ottamasta vastaan niistä yhtä itsellenne ja noita kolmea muuta tovereillenne: käydäksenne sitten sotaa meitä vastaan. Tarkoitus pyhittää keinot, niinkuin te ranskalaiset sanotte, eikö niin? Niin, mylord, minä otan ne vastaan, sanoi d'Artagnan, ja, jos Jumala sen suopi, me käytämme hyvin teidän lahjaanne.
Berven seisoi hetkisen hiljaa... »Kieltäydytkö ottamasta minulta?» »Jos minun on pakko lainata, niin lainaan mieluummin pankista, niin en ole tekemisissä kenenkään mieskohtaisen velkojan kanssa.» »E-et siis tahdo ottaa sitä Jakob?» Berven seisoi paperi kädessä; se vapisi vähän. »En voi,» vastasi Jakob päättävästi. »Etkö?...» Bervenin silmät kostuivat.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Nouse pois, inehmon orja, maan alla makoamasta, viikon unta ottamasta!" Tuop' on virsikäs Vipunen heti herkesi unesta. Tunsi koskevan kovasti, kipeästi kiusaisevan: puri rautaisen korennon, puri päältä mellon rauan; ei tiennyt terästä purra, ei syöä syäntä rauan.
Laitapa siis niin, että pian pääset yleisiä almuja ottamasta". "Mutta mitäs minä teen?" "Uudistalokkaan emäntä ottaisi sinut mielellään palvelukseensa, mutta isäntä on sitä vastaan". Amrei tunsi kaiketi, että hänen vast'edes pitää olla kahta rohkeamman, jott'ei mikään moite häneen sattuisi, ei häneltä itseltään eikä muilta, ja hän kysyi senvuoksi uudelleen: "Ettekö te sitten tiedä mitään?"
Jos hän oli vetänyt minua kanssansa johonkin pulaan, hän aina tiesi pelastaa minua siitä, ja jos tämä ei onnistunut häneltä, minua ei pahoittanut ottamasta osaa vastuksiin hänen kanssansa. Jos häntä huvitti olla johdattajana, minua huvitti seurata perässä, ja onnellisempia lapsia, kuin me olimme, minä en voi ajatellakaan.
Mistä? Eikö isällä ole tämä talo, joka maksaa vähintäänkin kolmin kerroin tuon tarvittavan summan? Mikä estää ottamasta lainaa talon kiinnitystä vastaan? Olenhan minä lapsi ja perillinen, ja siis minulla on osani myös, toivoakseni.
Eikä kaikki tuo estäisi minua, sanoi d'Artagnan, jos vaan tietäisin missä herttua Buckingham nyt on, ottamasta häntä kädestä ja saattamasta häntä kuningattaren luokse, vaikka se ei olisi muuksi kuin kardinaalin raivostuttamiseksi; sillä meidän todellinen, ainoa ja ijankaikkinen vihollisemme, hyvät herrat, on kardinaali, ja jos me vaan voisimme löytää keinon, millä saada hänelle tehdyksi jonkun julman kepposen, niin minä, sen tunnustan, panisin mielelläni pääni alttiiksi.
"Himmene nyt, Hiien hurtta, raukea, Manalan rakki, lähe pois kohusta, konna, maan kamala, maksoistani, syömästä syänkäpyä, pernoani pehkomasta, vatsoa vanuttamasta, keuhkoloita kiertämästä, napoa navertamasta, ohimoita ottamasta, selkäluita luistamasta, sivuja sivertämästä! "Jos ei minussa miestä liene, niin panen parempiani tämän pulman purkajaksi, kauhean kaottajaksi.