Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Siunaa itsesi, mies, ja pakene noita kuin saastaisia henkiä. ANTTI. Oletkos hassu? Toinen hyvästä tahdostaan antaa ja minä kieltäytyisin ottamasta. Jopa olisin tyhmä. Hölmö kerrassaan. MIKKO. Ja mitä Topra sanoisi? Joka parhaasta päästä juuri Villeä ja Siljaa varten ne hankkikin. SILJA. Ville ei niitä enää tarvitse enkä minä liioin. Varjele suuri luoja syömästä noilla rahoilla ansaittua leipää.
Purjehdus ei ollut varsin vapaa vaikeuksista. Magneettisen navan läheisyys teki kompassin kovin epä-suuntaiseksi, ja paksut sumut estivät ottamasta taivaalta viittausta. Ainoastaan maan ja jään mukaan koettivat ohjata matkansa yhtäläiseen suuntaan.
Minä annan sen täyteen, sanoi Viija. Siellä on maitohuoneessa voikorvo, saatte käydä heti täyttämässä. Tiina ihastui tarjouksesta suuresti, mutta kieltäytyi raudan kovaan niin suurta apua ottamasta. Mummun pitää nyt ottaa, sanoi Viija ja kyyneleitä pidätellen lisäsi, että jospa se onkin minun ensimmäinen ja viimeinen antini teille.
Joskin se tanssittaa meitä mielensä mukaan, voimme ainakin hiljaisessa mielessämme liittää alistuvaisuuteemme pienen ironian, voimme sisässämme kieltäytyä ottamasta leikkiä liian vakavasti. »Renanismi» on omituinen kaksiteräinen viisaus, sen ironia on omituisesti kaksikerroksista. Sen ironia kohdistuu ensinnäkin todellisuuteen.
Perin opitulla kohteliaisuudella toivotti ruunisilmäinen mies minulle hyvää yötä ja lähti huoneesta. Ambrose ja Silas lähestyivät nyt ystävällisesti minua avatuine sikari-laatikoineen. "Olipa ihan paikallansa, että kielsitte ottamasta", alkoi Ambrose. "
Hän myöskin huomautti Sadokia ajattelemaan, minkä surun hän saattaisi tyttärellensä, jos hän kieltäisi hänen kenties viimeisen kerran ottamasta jäähyväisiä ystävältänsä Marialta.
"Vuosia on kulunut siitä, kuin minun oli tilaisuus omin silmin katsella niitä kasvonjuonteita, jotka melkoinen osa sivistyneestä mailmasta nyt mielikuvituksessaan hyvin tuntee". Enkä minä ole estetty, ottamasta osaa niihin hengellisiin juhla-aterioihin, joita hän on levittänyt eteemme".
Niin päivyt Jumalan luoma, Luoma luojan valkiamme, Lenti taiten taivahalle, Siallensa entiselle, Päästi miehet nukkumasta, Pahat unta ottamasta. Pahat kahletta takovat, Nauloja varustelevat, Lyöä luoja kahleisin, Rautalukkoihin lukita, Ettei pääsisi pakohon, Kulkemahan kunne'kana, Hakatusta hauastansa, Kuopastansa kaivetusta.
Kun siis otettiin puheeksi tien tekeminen sille paikalle, oli kyllä Laurin ensimäinen aikomus vastustaa tätä ehdotusta, mutta ei hän sitä kuitenkaan uskaltanut, koska ehdotusta kaikin puolin pidettiin pitäjälle hyödyllisenä. Hän antoi sen tähden, niinkuin näytti, mielellään maatansa yrityksen hyväksi, mutta kielsi ottamasta hiekkaa hänen maaltansa.
Rautiainen kieltäytyi ottamasta kahvia vastustaen kaikkia neiti Smarinin houkutuksia ja lopuksi sanoi päättävästi: »Minä nyt lähden.» Esteristä tuntui kuin jäisi hän yksin tyhjään maailmaan. Hän kääntyi silmät kyynelissä. Rautiainen riensi Esterin luo, tarttui hänen molempiin käsiinsä ja sanoi: »Minä en lähdekään!»
Päivän Sana
Muut Etsivät