Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Otanpa siitä selvän huomenna, sillä tietystihän näitä kuulusteluja jatkuu vielä monta päivää ja hän kajoaa joka asiaan, mihin santarmitkin. Mutta päivät alkavat kulua kaikessa rauhassa eikä minua sen koommin viedä Mashkevitshin eteen. Mieltäni kaivelee joka päivä vastalause. Mitä tehdä?
No no, otanpa sinun tästä koviin kouriin, kuin vaan tämä paha pääs on ohitse mennyt. Nyt ei ole hyvä hiiskua asiasta mitään. Mutta astukaat sisään, kanttoori, astukaat sisään! Minä tulen kohta perässä! Minä tässä tirkistelen, tirkistelen katsella pitkin tietä, vartoen häämiehiä kuin päivän nousua. MARTTA. Heitä kentiesi vartoa saamme!
Minä arvioin rehellisyyden liian vähäpätöiseksi. Otanpa opetuksen onkeen. Ah! Sitä mies parkaa! IS
Lato lahden pohjassa niityllä töllöttää suu auki ja vielä enemmän perällään kuin ennen. Otanpa tuosta lumpeita ja hauvinkukkia pikku siskolle, joka niitä aina pyytää tuomaan. Ollappa se nyt itse tuossa kokassa ottamassa, niin olisi sillä hauska. Ei tiedä sisar, ei tiedä kukaan, missä tämä poika menee. Eivät tietäisi tulla ottamaan, vaikka meloisin maailman laitaan.
Ottakaa esimerkiksi joku, jota tunnette ja pidätte rakkaana, ottakaa kuka tahansa." "Se on pian tehty, rehellinen ystäväni," sanoi Wilding, "otanpa teidän." "Sitä en tahtonut enkä odottanut," vastasi Vendale nauraen; "vaan olkoon menneeksi, ottakaa minä. Ajatelkaapa hetken.
SIMEONI. Minä rukoilisin voimaa uskossa. JUHANI. Hm. TIMO. Minä en päästäisi häntä halailemaan itseäni ja vielä vähemmin suuta muiskuttelemaan. Pysy minusta pois, sanoisin minä, pysy peijooni, matkan päässä, otanpa muutoin karahkan tuolta viidasta ja roitelen että selkäsi huomenna loistaa kirjavammalta leppätertun siipiä. Niin minä tekisin ilman yhtään armoa. Kyllähän sitten kelpais.
Kaikki pitäjän herrat, arvoisasta provastista hamaan käräjäkirjurin renttuun asti, kävivät siinä talossa vieraissa. Ja siitä oli Kaulion isäntä hyvin ylpeä. "Kun herrat minun talooni tulee", oli hänellä tapa sanoa, "niin eivät tahtoisi suurin surminkaan lähteä pois". Ja usein puheli hän näin: "Otanpa tästä ja lähden tuomarin luokse totia juomaan.
"Enpä anna Anniani, Liitä lempilintuani; Enpä anna ollenkana, Kuulematta kullenkana, Pahoille rekipajuille, Likaisille liistehille, Kaskikannoille koville, Nokisille nuotioille." "Enpä ota Anniasi, Enkä taho tyttöäsi Pahoille rekipajuille, Likaisille liistehille, Kaskikannoille koville, Nokisille nuotioille; Otanpa oluttupihin, Tahon vehnätahtahille."
FAUSTUS. Näin, herra: koska ehdin Schleusingenin kaupungin, niin otanpa aviosiipakseni ensimmäisen naisen, joka vaan mielii kanssani nahista, sen teen vaihka olis hän se viimeinen hurnakka. Niin lupasin, ja siinä seison. KASPER. En tiedä syytä tähän päätöksees, mutta yhtäkaikki kuin sen vaan täytät. Mitä tykkäätte tästä miehestä, frouvani?
Hän maksoi velkansa eileen; ja arvaatpas, keltä luulen hänen saaneen rahat? Haa, sinä riivattu! NIILO. Teitä rukoilen itseänne hillitsemään. MARKUS. Sano totuus, tunnusta, tunnusta! NIILO. Herra, herra! MARKUS. Hahaa! tämä puhkaisee sappeni. NIILO. Ensin tutkikaat ja sitten tuomitkaat; niin tekee viisas mies. MARKUS. Niin, otanpa asiasta pohdin, ole vissi siitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät