Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Irtonaiset hevoset leimuavin harjoin, pystypäisinä, ikäänkuin riemuiten päästyään pahasta, lähtivät Osmon jälkeen juosta kopistamaan, kun Osmokin ihan itsestään pani parastaan päästäkseen mitä pikimmin kotiin. Mooseskin lähti taluttamaan Pilkkaansa ja toivoi, että Pilkkakin unohtaa vaivansa, tekee sekin parastaan päästäkseen kotiin.
Ryöstösaalist' usein rauhassa Kun par'aikaa nautitaan, Mehu mieless' on ja huulilla, Rangaistust' ei aavistetakaan, Silloin saapuu nuolet kostajan, Päättää päivät, matkat maailman, Tilin vaatii ankaran. Niinpä osmon, korven herran, Kohtas kosto kerran, Saalistaan kun aamusella Räihävuoren kupehella Ahmi parhaillaan. Silloin saapui parvi nuorten, Sulki tiet ja polut vuorten Jahtiverkoillaan.
Löyti kuusia jyviä, seitsemiä siemeniä rannalta merelliseltä, hienoiselta hietiköltä; kätki nää'än nahkasehen, koipehen kesäoravan. Läksi maata kylvämähän, siementä sirottamahan vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen. Tirskuipa tiainen puusta: "Eipä nouse Osmon ohra, ei kasva Kalevan kaura ilman maan alistamatta, ilman kasken kaatamatta, tuon tulella polttamatta."
4:S KALEVALAINEN: Kah, yön väeltä, jotka jousta jännittävät pään varalle valon urohon etkö kuule kuin suhisee? 3:S KALEVALAINEN: Laupias Jumala auta! Mitähän tästäkin tulevi? KANSA: Mitä? Mitä on tapahtununna? Mitä tiedät? LOUHI: Mistä Väinö sai tulen tupihin Osmon ynnä näihin yön valoihin, minä tiedän, tiedän, tiedän. KANSA: Mistä? LOUHI: Ruotuksen talosta, tuolta puolen Lemmenlahta.
Yössä yhä Osmon onni itki, kahlehissa kulki kansan kieli, murtui Suomen laulun suojamuurit, katkes kansanhengen kurkihirret, raunioiksi vajos Suomen valta.
Emäntä poistui nyt pirtin puoleen ja kun hän siellä kertoi lääkärin puheet, niin kaikkien kasvoista katosivat harmin väreet. Ketterämpänä kuin tavallisesti ennen isäntä lähti Osmoa valjastamaan lääkärin kärryjen eteen ja ohjaksia käsissään pidellen seisoi Osmon vieressä, kun lääkäri oli vielä syömässä.
Se ei vielä tuntunut Honkaniemen isännän mielestä neljään tuhanteen ja kahteen sataan suurtakaan koloa tekevän, ja keveältä tuntui mieli hänen ajaa köllötellessä heinäkuun helteisenä päivänä Jyhmälän kaupungista kotiin päin. Puoleksi makuullaan vain vollotti notkuvien vieterikärryjensä topatulla istuimella Osmon juosta hölkötellessä.
ja joka tuohon keskelle ainoastaan yhen jätti koivahaisen, lintujen leposijaksi, käkösen kukuntapuuksi. Mikä huuto, mikä parkuna, mikä räiske ja rätinä siinä on mahtanut olla! Hirvittää sitä ajatellessakin, samalla kuin tulee sääli syyttömiä uhreja. Mutta eihän nouse osmon ohra, ei kasva Kalevan kaura, ilman kasken kaatamatta, tuon tulella polttamatta.
Kiitä neito lykkyäsi, Kun kiität, hyvinki kiitä; Hyvän sait, hyvän tapasit, Hyvän luojasi lupasi, Hyvän antoi armollinen; Hyvän osmon ohjillesi, Kalevaisen kannoillesi. Eipä tuo tok laiska liene, Kyll' on vaattehet vakaiset, Vyöllä kussakka koria, Lippahattu, komppakengät; Ei tuo virsi viinan kanssa, Ei tussaa tupakka suussa.
Osmon ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän, Ohra kasvoi kaunihisti, Yleni ylen ehosti, Osmon uuen pellon päässä, Kaskessa Kalevan poian.
Päivän Sana
Muut Etsivät