United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
ELMA. Se vielä Manan kartanossa, siellä, Miss' soivat synkeet kuuset, kukoistakoon! TYKO. Oi impi kaunis, lempeä ja tyyni Kuin kesä-yöllä uneksuva päivä, Elä onnellisna, onnellisna aina! ELMA. Mä kiitän. Mutta mikä vaivaa teitä? Te ette jaksa hyvin? TYKO. Hyvin juuri! Nyt ompi sydämmeni keveä Kuin kuivettunut lehti, Kun lempenne näin ihanasti loistaa Kuin pyhä kimmellys Olympin huipun.
Silloin kylmenivät vähitellen Olympin jumalien alttarit, silloin katosivat ruusu-seppeleet pylväitten kultaisista koristuksista, silloin läksi kansa hyvänhajuisista pylväshuoneista pois, kuunnellakseen näkymättömän olennon ääntä päivänvaloisan taivaan alla. Tämä taivaan-valoisa taivas synnytti synneistä synkistyneesen sydämeen ikuisen autuuden toivon.
Hämmästyen huomasi Manlius, että se oli ainoastaan maalattu kuva. "Te palvelette kuollutta jumalata." "Jumalata, joka tuli ihmiseksi, jotta voisi kuolla." "Se ei ole mahdollista." "Kuinka usein ovat Olympin jumalat pukeutuneet ihmismuotoon, nauttiaksensa niitä huvituksia, joitten suloisuus on ainoastaan ihmis-aistille omituinen?
Suo ystäv' anteeks ystävänsä puutteet, Mut mun vaan Brutus tekee suuremmiksi. BRUTUS. En sitä tee, jos niill' et mua vaivaa. CASSIUS. Et rakasta mua. BRUTUS. Vikojasi en. CASSIUS. Ei silmä ystävän näe vikaa moista. BRUTUS. Imartelijan ei, vaikk' oliskin se Niin suuren suuri kuin Olympin huippu. CASSIUS. Antonius, nuor' Octavius, tulkaa, tulkaa. Ja kostakaa nyt Cassiolle yksin!
Korkealle kohoo saarnien ja lehmusten kruunut, ja ranka seisoo rangassa kuin obeliskein tumma metsä; ja kaiken tämän päällä väikkyy tämä puhtaasti sinertävä, korkea ja hiilakkainen taivas. Kaikki on yhtaikaa suloista ja juhlallista kuin Olympin harjanteella kukkasseppelöitty, tuoksuva pylvässali, jossa vallitsee pyhä hämäryys ja vietetään jumalten häitä.
"Sofronia" sammalti Manlius, kädestänsä pudottaen nostetun miekan; ja niin sokeutti epäily hänen sydämensä, että hän vielä luuli näkevänsä jonkun kauhean unennäön, ja sopertavalla kielellä huusi "Olympin Jumalat suokaat minun herätä!" "Sinä olet valveilla", puhui Sofronia. "Katso silmiini, minä olen Sofronia, lapsuutesi ystävä." "Mutta tuo malja, jossa on verta?"
Rakkauden Jumala on pukeunut ihmismuotoon, voidaksensa tuntea niitä tuskia, jotka ihmisiä vaivaavat, kurjuutta, herjausta, vainoomista ja vaivaloista kuolemata. Olympin jumalat pukeutuivat ihmismuotoon, neuvoaksensa kuolevaisille tien tuonelaan, vaan rakkauden Jumala tuli kuoleman-alaiseksi, neuvoaksensa tietä taivaasen!
"Kaikkien Olympin asukasten ja kaiken sen jumala- ja nautakarjan nimessä, joka asuu Niilin temppelissä!" tulija huusi yhä vielä nauraen niin kovaa, että hänen lihavat poskensa ja hirmuisen vahva ja nuori ruumiinsa vapisi ja tutisi.
Olympin jumalat ovat loistavia valtiaita, jotka vaativat uhreja, kultaa, kiiltäviä temppeleitä, verisiä hekatombeja, voittosaaliista, ja sen sijaan lupaavat meille pitkää elämätä, aarteita, palatseja ja uusia voittoja; rakkauden Jumala on kuollut, kurja haamu, joka ei vaadi muuta, kuin puhdasta sydäntä, eikä lupaa meille mitään tällä puolella kuolemaa; jonka kuva on meille vertauksena siitä, että kaikki on vaivaa tällä puolella kuolemaa, mutta iloa tuolla puolella"