Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
HANNA. Nojaa päätäsi tuohon minun olkapäähäni. Noin. Onko hyvä nyt? MAIJU. On. HANNA. Jos koettaisit nukahtaa hiukan. Painapa silmäsi kiinni. MAIJU. Hän sanoi peljätä... Ei tarvitse peljätä... Minkätähden hän sanoi peljätä? HANNA. Nuku nyt pois eläkä puhele enää. Ole vallan hiljaa. MAIJU. En minä saa unta. Saanenko koko yönä. HANNA. Jos malttaisit olla rauhassa siunaaman hetken.
"Minulla on yksi pyyntö", sanoi noita; "jos siihen suostut, niin käännän asiamme voittoon". "Minä suostun, vaan auta pian", huudahti Sipo. "Keihäs sattui olkapäähäni." "Vanno, että suostut pyyntööni", kärtti noita. "Minä vannon Jumalan nimessä ja autuuteni toivon kautta", vakuutti Sipo. "Kuulkaapa, veikot", sanoi Jessenhaus, ivaten tuskissaan. "Autuuden toivo! Hahhaah!"
»Mutta Viitakylän vahdit, ne olivat housuissa ne», rupesi Iikan Antti kehumaan. »Minä sain olkapäähäni sellaisen mällin, että lempo soikoon, jos ei vain ole tilaltaan.» Niin kehuivat useat muutkin saaneensa. Esan musta se oli sielläkin ihmeitä tehnyt. »Mutta tuo on hyvä keino, kun on nuo viikatteet!» rupesi muudan kehumaan. »Ei siihen ole poppa tulla hevosen päähän.
Minun vaan oli niin auvo ollakseni, milt'ei kyyneleet nousseet silmiini ajatellessani kaikkea, mitä olin nähnyt ja kuullut. Rohkenisinko minä mennä toisten valmiille? Niissä ajatuksissani olin vieläkin, kun Esa löi olkapäähäni ja sanoi: Mitäs sinä suret. Tulehan puremaan eväitä. Mennään sitten alas hyttiin vähän lepäämään.
Tämä hauska kilpailu teki meistä pian ystävykset, ja minä istuuduin juomaan punssia hänen kanssaan tai oikeammin katselemaan hänen juopotteluaan kunnes hän tuli niin humalaan, että purskahti olkapäähäni nojautuen itkemään. Ikäänkuin sattumalta näytin hänelle Alanin nappia, mutta selvää oli, ettei hän koskaan ollut nähnyt sitä eikä tiennyt mitään koko asiasta.
Minä en koskaan kuule enkä lue Yarmouth'in nimeä, ilman että muistan erästä sunnuntai-aamua rannalla, kun kelloja soitettiin kirkkoon, pikku Em'ly nojasi olkapäähäni, Ham laiskasti heitteli kiviä veteen ja aurinko kaukana merellä juuri hajotti paksua sumua ja asetti eteemme varjontapaiset laivat. Viimein tuli kotiinlähdön päivä. Minä kestin kyllä eron Mr. Peggotysta ja Mrs.
"Kuta, herätkää; itäinen taivas punoittaa ja päivä kohta koittaa". Minä olin nukkunut rauhassa ja raittiisti tuota syvää, häiritsemätöntä unta, joka aina on ankaran työn ja yksinkertaisen ravinnon seurauksena, kun yllä-olevat sanat kuuluivat korviini, Vahvistettuina vienolla kosketuksella oikeaan olkapäähäni.
Sinä näytit olevan levoton, mutta hillitsit itsesi. Minä en saanut tulla pukemahuoneeseesi meidän tulevaan makuukamariimme joka oven avautuessa näytti olevan kouhollaan silkkiä ja kuohuvia harsopilviä. Sinä vain kuiskasit, hienosti viitaten siihen, mitä me yhdessä ajattelimme: 'Odota! Ei vielä! ja kätkit kasvosi olkapäähäni. Olit sitten pukenut hääpuvun yllesi, ja vieraat alkoivat saapua.
Ja hän jatkoi: Huolimatta huudoistani ja vastustuksistani, sillä minä aloin käsittää että minua uhkasi pahempi kuin kuolema, tarttui pyöveli minuun, löi minut kumoon maahan, puristeli minut keltaiseksi ja siniseksi, ja kun olin jo nyyhkytyksiin tukahtumaisillani, melkein tiedotonna, huutaen avukseni Jumalaa, joka ei minua kuullut, päästin äkkiä kauhistavan huudon; tulinen rauta, pyövelin merkkirauta, oli painettu minun olkapäähäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät