United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olisiko ollut parempi ollakseen orjana omassa maassaan, olisiko ollut parempi piikana vanhassa Karhulassa? Sanokoon! Ja mikä minulle siitä kiitokseksi? On kai ollut jo palkitsevinaan sillä, että olinhan hyvä silloin, kun et vielä ollut ikivanha ... kun et tuhkinut etkä puhkinut... Juha jo katui. Miksi ma häntä syyttelen? Lapsihan tuo vielä silloin oli.
Mutta onhan totta, ette kelpaa antamaan tässä mitään arvostelua, sillä teidän velvollisuutenne olisi ollut pitää huolta, ettei hän turmele silmiänsä, mutta sen olitte unohtaneet. Kuitenkin olinhan unhottamaisillani kysyä, miten voitte tänään?" Kapteeni vakuutti, että hän voi paremmin kuin edellisinä päivinä. "Hyvä!" vastasi Pentti Esanpoika.
»Tuntuu hieman omituiselta», vastasin, »mutta luulen olevani aivan terve. Olkaa hyvä ja kertokaa, miten olen joutunut nauttimaan vierasvaraisuuttanne? Mitä minulle on tapahtunut? Kuinka olen tullut tänne? Olinhan maatapannessani omassa talossani».
Eikö heidän mieleensä johdu, että jos syödään lusikalla, joka vuotaa puolet sisällöstään lautasen ja suun välisellä matkalla, on hyvin todennäköistä, että saadaan nousta nälkäisinä pöydästä? Olinhan ennenkin kulkenut tuhansia kertoja Washingtonkatua ja huomannut kauppiasten menettelyn, mutta siitä huolimatta katselin sitä nyt yhtä uteliaana, kuin en olisi sitä koskaan ennen nähnyt.
"Fritz", hän vastasi, "olinhan sinua kieltänyt... Sinulla ei ole vielä ikää tarpeeksi... Kuitenkin, koska Jumala sen on sallinut, olkoon hänen pyhä nimensä ylistetty! Minä tuon juuri kanssani vieraita. Astukaa sisään, toverini." Hän antoi heidän kaikkien kulkea ohitsensa, hyväillen järjestänsä lapsiansa, karhujansa ja koiriansa. Hänen roteva puolisonsa häntä vartosi oven suussa.
"Sitä minäkin, ei niistä meikäläisille ... olinhan tuolla minäkin kerran ... en minäkään niistä heidän torviensa toitotuksista ja rumpujen pärrytyksistä ja juhlapuheista ja paukutuksista ... enkä minä sitä huitomista ja kuin väkisin laulattamista ja kilvan kirkumista, jotta kuka paremmin parahtaisi ... se on minun musiikkiani, kun tuo Johanna soittaa kanneltaan tuvan hämyisessä karsinassa.
Olinhan minä kuitenkin sinun ensimäinen rakastettusi. YRJ
Olin äänetön ja vakava, mutta olinhan sairaskin. Sen ainakin saattoi huomata tavattomasta kalpeudestani. Ilmoitin syyksi sen, että minua vilutti, ja kietouduin yhä tiukemmin mustaan samettiviittaani, joka riippui olkapäälläni.», »Se oli omituinen tanssitilaisuus, mutta vailla sekä huvia että nautintoa. Olla häntä niin lähellä ja kuitenkin leikkiä vierasta, se lisäsi surua sydämessäni.
Minulle oli annettu nisuleipää: sillä hinnalla tahdottiin minulta ostaa menneisyyteni muistot ... minä söin, sillä olinhan lapsi, mutta syötyäni itkin jälleen, sillä äitini vaikerointi kuului yhä edelleen korvissani.
Minä en wastannut mitään, sillä olinhan wieras, wieraassa paikkakunnassa; mutta kummallinen ja tuommoisille puheille wastahakoinen tunne waiwasi minua. Puolenpäiwän jälkeen Tiistaina asettui ilma senwerran, ettei lunta enää tullut taiwaalta, mutta itätuuli puhalsi wielä tuimasti ja kylmästi.