Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Hän käänsi päänsä syrjään, ja painoi poskensa tyynyyn. Minä poistuin. Salin ikkunassa sitten istuin ja odottelin ratsastajia. Eikä siinä kauvan tarvinnut odottaakaan ennenkuin kavioiden kopse alkoi kuulua ja he ilmestyivät kohdalle. Heitä oli kymmenkunta herraa, Agnes oli ainoa nainen joukossa. Vaan sitä hän ei näyttänyt haikailevan, siellä missä hän suorana ja ryhdikkäänä istui ratsunsa seljässä.
Sitten neuvoi minua joku menemään asioimiskonttoriin ja jättämään sinne kirjani, koska siellä toimitettaisiin 3 markan maksusta toimipaikka semmoista haluavalle. Sinne menin kohta ja jätin paperini toimistolle sekä maksoin ainuvista rahoistani 3 markkaa. Päivä päivältä odottelin sitte tietoa paikan saamisesta.
Ja äidin mentyä pois, luulinkin minä näinollen, että kaikki jälleen olisi aivan hyvin, ja tuon tapahtuneen asian yli unohduksen huntu heitetty. Mutta tuli sitten jouluilta. Kärsimättömästi kuten aina ennenkin odottelin minä nytkin määrättyä kellonlyömää, kuutta, jolloin ovi saliin avattiin.
Minä kävin syrjemmäksi istumaan, mistä voin kuulla ja nähdä kaikki, sairasta häiritsemättä. Siten odottelin mitä tulisi. Tohtori Garden ja ukko Masey seisoivat vuoteen vieressä. Hetken ajan olimme kaikki ääneti. Tuokaa minulle peili! sanoi yht'äkkiä Strange. Näistä sanoista me kaikki säpsähdimme. Minä olen kuolemaisillani, ettekö tahdo täyttää viimeistä pyyntöäni?
Sillä aikaa kun minä seisoin ja odottelin totuttaakseni silmiäni sisällä olevaan pimeyteen, kuulin minä meidän asian-ajajamme äänen puhuvan hyvin kiivaasti jollekulle. "Ei se ollut minun syyni", kuului ääni. "Hän tempasi paperin kädestäni, ennenkuin tiesin aavistaakaan". "Tarvitsetteko paperia vielä?" kysyi neiti Meadowcroft'in ääni. "En, se on ainoastaan ote.
PIRKKO. Minä pidän varalta siellä ulkona, enkä päästä Johannesta sisään, ennen kuin ovat menneet tiehensä. ANNA LIISA. Tee se, hyvä Pirkko. PIRKKO. Kyllä! Käy vaan sisään, kotona näkyy olevan Anna Liisa. MIKKO. Hyvää iltaa! ANNA LIISA. Sinä olet käynyt minua hakemassa? MIKKO. Kävinhän minä eilen iltapäivällä. Ja odottelin täällä hyvät aikaa, mutta sinua ei vaan kuulunut kotiin.
HERTTUATAR. Vai kiire? Minä sua, Herra tietköön, Kivulla, hengentuskall' odottelin. RICHARD. Ja enkö teille vihdoin hoivaa tuonut? HERTTUATAR. Et, kautta pyhän ristin! Maalle tullen Sa heti maan teit helvetiksi mullen.
Jospa minä taivuttaisin hänet yhtäkaikki ? Hän hymyili, katseli kattoon yhä, ja heilutteli jalkojaan. Mutta vähitellen silmät taaskin raukenivat, jalat herkesivät heilumasta ja kasvoihin tuli jälleen tuo äskeinen kyllästynyt ja välinpitämätön ilme. Tarkastin häntä syrjästä, ja odottelin hänen päätöstään polvillani matkalaukun luona. Otanko vaatteet ulos taas? Ei, Liisi hyvä, anna olla.
Ilma oli kaunis ja näytti vielä eteenkinpäin kaunista lupaavan. Sentähden minä ikävällä odottelin venheen hakijoita olin mielessäni varma siitä, että pääsisin minäkin tuolle huvimatkalle. Huvimatka. Pitkän odotuksen perästä tulivat venheen hakijat pitkin virtaa alas ja minä, joka usein olin juossut joella katsomassa, näin ilokseni, että huvimatka vihdoinkin toteentuisi.
Koetin uskotella, ettei ne voi mitään ennustaa. Unet on öitä myöten, näkijät unen jälessä, arvelin, ja joka uniaan uskoo, se varjoaan pelkää. Vaan sillä en päässyt erilleni, tuntoni oli levoton, viehkuroin vaan vuoteellani ja odottelin eikö alkaisi väki nousta ylös.
Päivän Sana
Muut Etsivät