Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
"En minä sitä sano", ujosteli Petteri suu leveässä hymyssä. Minä vilkasin häneen ja väitin leikillä: "Minäpä tiedän." "O-hoh!" väitti hän vastaan. "Tiedänpäs!" tenäsin minä vain siihen ja nyökäytin päätäni veitikkamaisesti. Hän kysyi: "No?" "Neiti Elli Iittiläistä", pistin minä ja vilkasin taas häneen.
Ka eipä tämä Pentti ole sitä helmasyntiä toki muita erikoisemmin tehnyt... O-hoh!... Tuskin toki senkään vertaa kuin muut! Se ei ole totta... Kun kylä puhuu, niin silloin on aina kipinä totta valeen alla... Ja kylä puhuu sinusta, Pentti! Ne valehtelevat!... Tietäähän tää Junnuskin. Valehtelevathan ne. Mhyy!
No jos lie mitä sattunut vähä ketä kiikuttamaan, niin eihän siinä vielä mitään helmasyntiä ole... Mutta se tää kylän rahvas suurentelee sen sitte ja tuhmat uskovat ... ihan perättömiä puheita... Ka niinpä ne... Soo!... Mhyy. Niin... Ja johan minä olen sitä paitsi saanut kyllänikin koko tytöistä ... siinäkin viattomassa kiikuttamisessa, ja kiitän onneani, kun pääsin niistä vain eroon. O-hoh!
Mutta yhä sitkeämmin väitti ukko: "Kun ostaa vain Huldallekin rimpsuhameen ja korkeakantaiset kengät, niin on ihan yhtä hyvä kuin tääkin vallesmannin tyttö." "O-hoh!" pääsi Petteriltä leveästi, aivan ihmettely. "Ja vielä parempikin on", jatkoi ukko omaansa, selittäen: "Pystyy toki talon töistäkin huolehtimaan, kun äidistäsi aika jättää ... ja on puolta rotevampi ruumiiltaankin!"
No sittenpä siinä ei ole muuta, kun jotta mestari vaan pysyy siinä entisessä sanassaan, niin pitää räväytetään ne häät. Mestari Luukas on kyllä sanassa pysyvä ja sanaan kiintynyt mies, mutta sinun myllysi horjuu... O-hoh! Mylly horjuu, sillä kun Myrkky hieroo kauppaa Hirmun kanssa, niin silloin horjuu mylly. Mutta entäs Hirmun emäntä!
Mutta jospa sinä rakastat muitakin. O-hoh!... Kuka sitä nyt monta rakastaisi yhtä aikaa!... tahi yleensä ketään, kun on kerran oma hellu niin kuin nyt sinä minulla... Eikö suudella vielä? Väittääpä se jo... Ka onpa tätä tavaraa... Mitä tästä säästää. Jos kuka vielä sattuu tulemaan! No nytpä tää elämä alkaakin sitten jo vakiintua, kun nyt on tämä pääasia selvä...
Alussa minä sille naurahtelin, ilkamoin, kuten tytöillä on tapa tehdä, kun ne yksinään harjoittelevat veitikkana olemista ja sanoin itsekseni: "O-hoh!... On niitä nyt muitakin nähty!" Mutta irti en minä siitä tunteesta päässyt.
Hänen hymynsä leveni vieläkin laajemmaksi, koruttomammaksi ja hän kielsi leveällä ihmettelevällä: "O-hoh!" "Mitä?... Enkö arvannut oikein?... Arvasinhan?" ilakoin minä edelleenkin. Hän katsoi nyt silmiini ja sanoi leveästi, vakuuttavasti: "Ei toki!... Ei sinne päinkään!" Oli syntyä äänettömyys. Minä olin hyvilläni.
Onko tämä Kaisun? Kaisunko? O-hoh... Sinua vasten ostin ... niin annoin itsesi ottaa... Mitä minä nyt Kaisun esiliinoista pitäisin... Eikö tämä ole hyvä esiliina?... vaikka siitä on tuo nauha katkennut ... uusihan se silti on. Mutta jospa sinä rakastat muita! No ... hyvänen aika! Ketä muita minä nyt voisinkaan rakastaa!... Eihän nyt toki niin tuhmaa tyttöä olisikaan, joka minusta huolisi.
O-hoh...! Ei tohtisi, väitti Esa, mutta toinen tenäsi: Jos olisi meidän Mustinkaan kokoinen, niin tohtisi se tulla. Eipään... Jos oikein suuren seipään ottaisi, niin ei tohtisi, ylvästyi Esa. Mutta toinenkin, muistaen äitinsä puheet Immosen härästä, väitti: Mutta jos olisi Immosen vihaisen härän kokoinen, niin silloin se jo tohtisi! Vaikka olisi miten iso, kasvoi Esan ylpeys.
Päivän Sana
Muut Etsivät