Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Tällaista on nyt meillä, nyyhkytti hän, painuen läheiselle tuolille. Onhan se kovin surullista, mutta sittekin on syytä olla kiitollinen, kun Jumala näin varjeli Ei sitä tiedä, keskeytti rouva Hägg. Hän on niin heikko. Sellainen raihnainen ruumis tietäähän sen. Jos vain voisin auttaa, tahtoisin niin mielelläni, sanoi Toini. Ottaisinko lapset meille, tai jonkun ainakin? Ei, hyvä neiti.
Ja itse vaipui hän polvilleen vuoteen ääreen uskaltamatta kumartua lapsen puoleen. Ja yhtäkkiä puhkesivat polttavat pisarat niiksi sanoiksi, mitä hän muisti pienestä vaivaisesta suomalaisesta laulusta: "Se kuoli ikävään ei nälkään eikä haukan kynsiin". Hän nyyhkytti ja puristi kasvojaan lapsen jääkylmiä käsiä vasten: Anna anteeksi, pikku Maria ... annathan?
Liv ei jaksanut enää, hän vaipui isänsä rintaa vasten ja itki nyyhkytti. Gunnar oli noussut, hän seisoi kuin kivettyneenä. "Onko tämä totta?" kysyi hän. "Se on totta," sopersi Liv. Hetken aikaa Gunnar seisoi siinä, sitten nosti hän päätänsä huolettomasti ja sanoi: "Tulkoon, hän on minut löytävä".
Ennen maatapanoaan Elli sinä iltana vähän itkeä nyyhkytti. Ei hän tiennyt itsekään oikein, mistä syystä, mutta hänestä tuntui, että se oli sentähden, että hänelle tuli yht'äkkiä ikävä kotiin. Mutta sitten ei hän nyyhkiessään enää vähän ajan päästä sitä asiaa ollenkaan ajatellutkaan.
Painu paikalla tiehesi ja tuo meille jotakin muuta! Mokoma myrkkyvelli voisi viedä hengen eskimoltakin! Riikka purskahti itkemään. Ei minulla enää ole mitään muuta! nyyhkytti hän.
Ja hän tuli etehiseen ja heittäytyi nyyhkyttäen Eugenin kaulaan. Hänen sydämellinen hellyytensä huumasi Eugenin; hän painoi hänet intohimoisesti rintaansa vasten, mutta päästi hänet heti jälleen, säikähtäen omaa kiihkoaan. "Oi rakas Eugen", nyyhkytti Dora, "sano, että et enää että et enää ole vihainen minulle..." "En ... en ... en ... mutta nyt sinun täytyy mennä..." "Etkö ole pahoillasi?..."
Keskivaiheilla toista päivää kaipasimme Evaa, ja kun minä muutamien tuntien perästä palasin kotiin etsimään häntä, oli hän polvillansa vuoteemme vieressä ja nyyhkytti, niinkuin hänen sydämensä olisi ollut pakahtumallansa.
Minä astuin taas muutamia kertoja huoneen poikki täynnä rakkautta sievää vaimoani kohtaan ja mieletönnä itsesyytöksistä ja halusta särkeä pääni oveen. Minä kävin taas istumaan ja sanoin: "Minä en moiti sinua, Dora. Meillä on molemmilla paljon oppimista. "Minua kummastuttaa, että puhut näin kiittämättömästi", nyyhkytti Dora.
Helka vaan itkeä nyyhkytti koko kertomuksen ajan ja välistä aina moitti tullimiehiä, kun eivät anna ihmisten rauhassa kulkea omilla asioillaan.
Taikka vielä paremmin: Kuinka kauan meidän pitää taistella, ennenkuin rauha tulee maahan?» Lähtö. Naiset itkivät ja muuan vaimo nyyhkytti: »Minä en uskalla ajatellakaan kaikkia vaivoja ja vaaroja, joihin nämä miehet menevät. Kova on tuo sotilaan elämä».
Päivän Sana
Muut Etsivät