Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Tasma näytti tuossa istuessaan niin liikuttavalta, ettei Löfving voinut hänestä irroittaa silmiänsä, ja Tasma lisäsi juhlallisesti: Kun ihminen on joutunut niin pitkälle, käsittää hän, että suorituksen päivä on tullut, eikä silloin valehdella. Viettekö minulta Martin? nyyhkytti Löfving vaipuen alas ja peittäen kasvonsa käsillään.
Jeanne oli aivan suunniltaan eikä tietänyt mitä tehdä, mitä koettaa, mitä lääkettä käyttää. Kirkkoherra antoi oli miten oli, synninpäästön paronittarelle. Kahden tunnin ajan odotettiin ruumiin ääressä, joka oli aivan sininen ja hengetön. Jeanne oli laskeutunut polvilleen ja itkeä nyyhkytti surun ja tuskan masentamana.
"Itketkö?" tutkasi äiti ja katsoi häneen, mutta Synnöve peitti kasvonsa. "Isää kun ajattelen niin..." ja nyt hän vasta äityikin itkemään. "Mutta, oma rakas lapseni, mikä sinua vaivaa?" "Sitä en selittää voi ... lennähti mieleeni ... voisihan hänelle käydä onnettomasti tuolla matkalla," nyyhkytti Synnöve.
"Mutta, hyvä Isä, Olsen, enhän minä ole kihlannut rouva Velkeriä," nyyhkytti matami. "En minäkään," sanoi Juhana, istuutuen kiikkutuoliin. "Etkö?" "E-en," sanoi Juhana, kiikkuen kovasti edestakaisin ja ylös katsomatta, "minulla minulla on morsian jo ennestään. En minä useampia tarvitse." "Ja kuka se sitte on, jos saan kysyä?" "Julia Bomb." "Matami Bombin sukulainen," huudahti äiti.
Poika kertoi tapauksen alusta loppuun. Inkeri yhä istui liikkumatta. Milloinka isä tulee? kysyi Heikki. Isä ei tule enää milloinkaan, kuiskasi Inkeri, otti pojan syliinsä ja purskahti itkuun. Annaliisa painoi päänsä äidin olkapäätä vasten ja nyyhkytti hiljaa. Kun pikku Heikki näki äidin itkevän, alkoivat kyynelet vuotaa hänenkin silmistään. Pitkään aikaan ei pirtissä puhuttu sanaakaan.
Isoja kyyneliä vieri hänen poskillensa ja, pannen kätensä ristiin, katsoi hän ihastuneena ylöspäin. Helena ei muuta kuin itkeä nyyhkytti ja nojausi häneen, jota hän niin hartaasti rakasti. Viimein hänen puolisonsa vienosti irroitti itsensä hänestä ja sepäili hellästi kunnian-arvoista äitiänsä. Sitten katseli hän ympärillensä, silmin poikaansa etsien.
Munkki nyyhkytti kätkien kasvonsa jänteessä oleviin käsiinsä. "Starck parka!" Villon ja Fridolin yhteen ääneen lausuivat, yhtä liikutettuina kumpikin. "Eihän se ollut minun vikani!" hän sanoi vapaalla ja omituisella huolettomuudella. "Hän oli siellä, edessäni. Joka askeleella, joka iskulla, kun nostin käteni hi'en ja veren sokaisemille silmilleni, näin hänet, kuulin hänet.
»Kun kävelen tässä koko illan ja tiedän, etten sinua mistään tapaa ja että minun lopulta pitää sammuttaa valo, niin valtaa minut yht'äkkiä sellainen kauhea pelko», hän nyyhkytti. »Minähän en ole niin aivan terve, näetkö, ja minusta tuntuu, että olen hirveän yksin... Minä pidätän Karenia panemasta maata niin kauan kuin suinkin ja istun ompelemassa lampun ääressä myöhään asti saadakseni ajan kulumaan.
BERGENSTRÅLE. Edelliset. Missä sairas on? Mikä hänelle tuli? En minä tiedä. Itki ja nyyhkytti ja oli niin kamalan näköinen. Hysteriaa. Minä kirjoitan reseptin. Oliko hän saanut kuulla jotain ikävää? En minä tiedä. Puhuitteko jotain kiihoittavaa? Ei ei! Jotainhan kuitenkin on kai tapahtunut. Minä puhuin eräästä tapauksesta. Mikä se sitten oli? Eräästä tohtorista. Soo?!
Tulisina hiilinä lankee jokainen sinun sanasi minun sielulleni, nyyhkytti Anna raukka; sinä olet aina ollut niin hellä äiti ja nyt palkitsen minä sinun näin huonosti. Niin ei sinun pidä puhua, lapseni, sanoi Liina rouva lempeästi, äidinrakkaus ei odota mitään palkintoa, mutta kenties sinä et olekaan täydellä vakavuudella koetellut sydäntäsi?
Päivän Sana
Muut Etsivät