Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Et ainoata sanaa. TOPRA-HEIKKI. En, en. Minä tottelen sinua ja nukun. Eiväthän kaikki voi olla rikkaita, toisten täytyy olla köyhiä, sen on Jumala viisaudessaan niin määrännyt... Ja itsekunkin tulee kantaa ristinsä kärsivällisyydellä, eikä soimata Herran töitä, jos kohta niitä ei ymmärräkään. Ollaan uskolliset kuolemaan saakka, kyllä ne sitten aikanaan kaikki selviävät. Ei köyhyys taivaasen auta.
"Miten se on mahdollista?" "Kun teen kovaa työtä, että väsyn ja tarvitsen levätä, niin levähtäessäni teen työtä, kun syön niin teen työtä kun huvittelen itseäni, teen työtä, univuoteellani kun valvon, teen työtä, kun jostakin kärsin, teen työtä, ainoastaan kun nukun, niin silloin nukun." "Oi, sinä Kaisa. Minulla on teiltä niin paljon oppimista. Minun täytyy kuulla se arvoitus.
Vuode jossa nukun ja oma ruumiini olisivat kasvaneet samassa suhteessa. Herätessäni seuraavana aamuna, minkä vaikutelman saisin tästä hämmästyttävästä muutoksesta? Minä en havaitsisi sitä ensinkään.
Hyvät minut hyljäävät ja kehnot eivät kelpaa, Taivaasta ei mulle anneta ja maast' en löyä vertaa. Illalla lähen nukkumaan ja nukun joka ilta, Yksin aina vieressäni siliä pirtin silta. Vaan ei yötä pimiätä, ettei päivä koita, Eikä niin suurta surua ole, ettei ilo voita. Vielä tämä siivo tyttö nätin pojan löytää, Vielä kerran kultani kanssa astun vehnäpöytään. 41. POJAT KYLILL
Mutta kun äiti aina vakuutti, että hän kyllä pelastuisi, jos vaan pysyisi hiljaa ja ääneti, kietoi hän pienet käsivartensa äidin kaulan ympäri ja kysyi: "Pitääkö minun pysyä hereillä, äiti?" "Ei yhtään armahani, nuku sinä vaan." "Mutta ethän anna pahan miehen ottaa minua, jos nukun?" "En anna, niin totta kuin Jumala minua auttakoon", vastasi äiti palavin silmin. "Oletko ihan varma siitä, äiti?"
»Mene vain, ystäväni, minä tulen kohta, olen heti lopettanut.» Letta seisoi epäröiden pöydän ääressä kynttilä kädessään. »Niin, hyvää yötä sitten! Minä varmaan jo nukun, kun sinä tulet.» Hän kumartui Jakobin puoleen ja suuteli häntä poskelle.
Eikä täällä soita ryssät Esplanadissa, täällä laulavat linnut, Suomen laululinnut, tyhjille huoneille. Eivätkä laula nekään muulloin kuin aamulla varhain, jolloin minä nukun. Ne eivät siis nekään häiritse, täällä ei, jumal'aut', täällä ei häiritse niin mikään hiljaisuutta. Voi, voi, kuinka täällä siis on hauska! Mikä ihana näköala tuosta ikkunasta! Maantie, niin, maantie, jota ei kukaan aja.
Mutta näinpä itseäni kiusaan, katsellessa löyhkäävältä tienoolta onnen kaukaista maata, joka eteeni nousee, kuin korkea, kultainen hongisto, mutta toisella puolella mahdottomuuden merta. Nähdessäni tätä, kiertoilen tässä, ja ilma, jota hengitän, on kirouksen, sumu ja kaasu. Mutta väsyneeksi tunnun ja uni silmäkansiani painaa: nyt maata menen sammalvuoteelleni metsässä, kaikki unohdan ja nukun.
Sitten katsahdimme tylsästi toisiimme. Hän hieroi silmiänsä uudestaan, minä samoin, sillä tuo aamurusko oli luullakseni sokaissut minut kokonaan. Minä katsahdin häneen uudestaan, hän minuun. Ja vasta nyt olin minä vakuutettu siitä, että yhä edelleen nukun ja näen unta Fredrikasta, sillä minusta näytti Fredrika itse istuvan vieressäni. Tekö, Fredrika! huudahdin minä.
Se on aivan pieni lippu ja sen toisella puolella on tottumattomalla kädellä kiireisesti lyijykynällä piirretyt terveiset:: »Nyt minä tiedän mitä ikävä on. Oletko Pihlajanterttusi kokonaan unohtanut, minä joka ilta nukun vaan sinua ajatellen.» Omena vierähtää nuorukaisen syliin, paperilippu vapisee hänen kädessään ja silmiin nousee himmeä kimallus. Nuorukainen katsahtaa ylös.
Päivän Sana
Muut Etsivät