Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Vähittäin olin säästänyt sen verran rahaa, että panin jo 10 ruplaa postiin sille kauppiaalle, jolle olin pari sataa markkaa velkaa taloni rakennuskustannuksista. Mutta samasta postista nostin kirjeen Antti-ystävältäni. Hän siinä kirjeessään kertoi, että kauppias oli kuullut minun renttuavan ja elävän hurjasti kuin viimeistä päivää, ett'ei enään ollut miehestä paremman toivoa.
Nousepa syömään lapseni, täällä on nyt ruokaakin, lausui suutarin emäntä ja nosti veljeni istumaan pöydän ääreen. Tule sinäkin, Maria, syömään, käski hän sisartani ja laittoi pöydälle tuomiansa ruokia. Minäkin muistin leipäpalasen vakkasessani ja nostin sen pöydälle. No, mistä sinä tuon sait? kysyi suutarinemäntä. Ahon Antilta, vastasin. Toinen köyhä toista auttaa! lausui hän hymyillen.
Minä kumarruin ja nostin hänen kätensä ja pitelin niitä omieni välissä: Crangier. Nyt, nyt... Crangier. Niin, hänen kasvonsa alkoivat vavahdella ... oi, hän herää. Hän kuolee mutta hänen *täytyy* herätä: Crangier. Minä se olen. Kuuletteko, Crangier, minä se olen. Ja pitäessäni kasvoni tuuman päässä hänen kasvoistaan, avasi hän silmänsä. Crangier, tunnetteko minua? Minä se olen.
Tultuani Ruotsin puolelle Sundsvallin satamaan, en tiennyt mihin kääntyä ja missä saada ensimmäisen yösijan, sillä noin pienellä kassalla en uskaltanut juuri mihinkään kalliiseen hotelliin mennä. Nostin kistuni ja säkkini laiturille toisten esimerkkiä seuraten, ja hämmästyneenä seurasin vilkasta liikettä, joka laiturilla ja ympäristöllä vallitsi.
Hetkeksi hän vaikeni, hengittäen lyhyeen ja kuumeisesti. Menin Heikkiä hoitelemaan, puhelin hänelle, panin puhdasta päälle, kouhottelin ja kääntelin vuoteen ja nostin hänet siihen. Hän joi vähän maitoa, mutta ei huolinut voileivästä. Annoin lääkettä, jonka hän mielellään otti. Hän katsoi minuun pitkään, silmäsi ovelle päin ja sanoi: »
Käteni kouristivat penkin reunaa. Nostin pääni ylös, en voinut heitä katsella kauvemmin. Tunsin äkkinäistä, kauheata vihaa Anttia kohtaan. Olisin tahtonut repiä hänet tuhansiksi palasiksi, ruhjoa, musertaa.... Miksi ei ollut minulla asetta kädessä. Olisin ampunut hänet lävitse. Hänet ensin, sitten tuon toisen, tuon
Mutta kun hänen ja neljän upseerin läsnäollessa nostin tuhat kiloa painavan kanuunan lavetiltaan ja tein sillä, ikäänkuin sotilas kiväärillään kuninkaalle kunniaa, joutui kuningas pelästyksestä suunniltaan ja karkoitti minut tähän kaukaiseen seutuun. Kuoleman uhalla minun on kielletty ikinä poistumasta tästä takamaasta. Minua luullaan jumalattomaksi taikuriksi.
Mutta tavallisesti, kun nostin päätäni, näin hänen sinisten silmiensä katselevan itseäni sillä levollisella vaarinpidolla, josta jo olen puhunut. "Oi, mikä väsynyt poika!" sanoi Dora eräänä iltana kun kohtasin hänen silmänsä, pulpettiani sulkiessani. "Mikä väsynyt tyttö!" sanoin minä. "Sitä sopii vielä paremmin sanoa. Sinun täytyy vast'edes panna maata, lemmittyni.
Arastellen kyykistyin vielä kerran kanuunan alle, tartuin siihen käsin kiinni ja toivoen tällä kertaa järjellisempää tulosta oikaisin itseni pystyyn. Seisoin siinä vielä kerran kanuuna olalla. Tällä kertaa en pelästynyt. Hylkäsin kaikki järkipäätelmät ja päätin olla järjetön, jos aistimieni todistus vaatii minua sitä olemaan. Nostin kanuunan molemmin käsin niin korkealle, kuin kädet ylettyivät.
"Voi, Trot", olin kuulevinani tätini kerran vielä sanovan; ja minä ymmärsin hänet paremmin nyt. "Sokea, sokea, sokea!" Me pysyimme molemmat ääneti tuokion aikaa. Kun nostin ylös silmäni, huomasin, että hän vakaasti tarkasteli minua. Hän oli ehkä seurannut ajatusteni juoksua, sillä minusta tuntui, kuin olisi ollut helppo seurata sitä nyt, vaikka se kyllä kerta oli ollut mutkikas.
Päivän Sana
Muut Etsivät