Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Häntä miellytti toki kuulla sellaista, jonka tähden hän koetti näyttää tavallista tuhmemmalta ja kysyi: "Olenko minä todellakin viisas?" "Oletpa kyllä, koska kerran sinun nimesi on Jussi, se on ihan selvä se", vastasi hänen uusi ystävänsä niin vakavasti, että poisti kaiken epäilyksen pienen kuuntelijansa sydämmestä. "Niin, mutta ihmiset eivät sitä oikein usko", huokasi Jussi, hieman mietittyään.
Sanoi vanha Väinämöinen, itse virkkoi, noin nimesi: "Onko tässä nuorisossa, kansassa kasuavassa, vaiko tässä vanhalassa, väessä vähenevässä, kenpä Tuonelle kävisi, lähtisi Manan majoille, toisi Tuonelta orasen, vääntiän Manan väeltä reki uusi laatiani, korjanen kohentoani?"
Soitto vietihin visusti, kannettihin kaunihisti, miehen laatijan kätehen, pyytänehen polvuksille. Vaka vanha Väinämöinen istuiksen ilokivelle, hopeaiselle mäelle, kultaiselle kunnahalle. Otti soiton sormillensa, käänsi käyrän polvillensa, kantelen kätensä alle, sanan virkkoi, noin nimesi: "Tulkohon jo kuulemahan, kun ei liene ennen kuullut iloa iki runojen, kajahusta kanteloisen!"
Itse tuon sanoiksi virkki: "Jää hyvästi, Saaren nurmet, kuusen juuret, tervaskannot, joit' olen kesän kävellyt, talvet kaiket tallaellut, piileskellen pilviöillä, paeten pahalla säällä, tätä pyytä pyytessäni, allia ajellessani!" Ajoa hypittelevi: jo kohta koti näkyvi. Neiti tuon sanoiksi virkki itse lausui, noin nimesi: "Tupa tuolla tuulottavi, nälkäraunio näkyvi.
"Mutta minä tunnen sinut", sanoi Johannes, "sinun nimesi on Amrei ja Avojalka ja suolaprinsessa, mutta tämä kaikki ei ole vielä kylläksi; sinä saat nyt vielä yhden nimen lisäksi: rusthollin-emäntä ei kuulu myöskään niin hullulta". "Oi hyvä Jumala! voiko se siis niin käydä? Minä arvelen nyt, ettei se olisi mahdollista".
Ja kirjahan laakea laitaiseen Hän ilkkuen nimesi kirjoittaa: On siellä jo herraa, narria, On miestä ja vaimoa. Kullan kuva. Tyttö lapsi toisten parvessa Vakain istuu, kaunis, kukkea. Opettaja häntä lähestyy, Neuvoo, syleilee, Sitten painaa lapsen otsahan Tuntehikkaan suudelman.
Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo nyt on kummat kuulununna, turmiot tapahtununna, kun pi'in oman sisaren, turmelin emoni tuoman! "Tulin viennästä vetojen, maarahojen maksannasta. Päätyi neito vastahani; mie tuota kisauttelin: se oli sisarueni, se oman emoni lapsi! "Se jo surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli kosken kuohu'un kovahan, palavahan pyörtehesen.
Mikä on nimesi, reipas poikaseni? kysyi vieras, tarkasti katsoen poikaa. Albert Kron, vastasi tämä. Ai!
Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla. Saatihin sana jälestä: "Veikkosi kotona kuoli." Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Josp' on kuoli veikkoseni, Jouti kuolla veikkoseni, Vei mun viertohalmeheni, Katkoi kaskikassarani."
Sitte mentiin pöytään ja Valdemarin piti istua molempain vanhempainsa keskellä. Atrian loputtua vei Valdemar uuden isänsä erääsen nurkkaan ja sanoi: "Mutta sinun pitää kuitenkin sanoa minulle, mikä nimesi on." "Olli Akselinpoika," sanoi tämä jalo mies ja taputti Valdemarin kättä. "Entäs kauniin äitini nimi?" jatkoi poika. "Sinulle on hänen nimensä äiti; mutta muutoin on hän Elisabet.
Päivän Sana
Muut Etsivät