Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Nils Torgersen tuijotti veneesen ja itki harmista. Kyllä se sai olla hänen viimeinen kosioretkensä. "Nils nukkuu makeasti tänä päivänä", sanoivat ihmiset kirkko-mäellä, mutta Nils'illä oli ollut vaivaloinen yö. Aurinko katseli jo vuorten yli kirkkaana sunnuntaiaamuna ja nauroi koko seudulle, joka hiljaa lepäsi, eikä vielä ollut herännyt. Mutta yksi siinä oli hereillä, nimittäin Nils.
Ei tarvita! Näen, mikä hän on nimeltä. Hän on Nils Lykke. Kuinka? Tunteeko hän minut? Olisiko Lucia ? Tietäisikö hän ? Hiljaa! Hän ei tiedä mitään. Minä tiesin sen; sen näköinen täytyi Nils Lykken olla! No niin, Elina Gyldenlöve; te arvasitte oikein.
Olaf Skaktavl, nyt tiedän varmasti, Nils Lykke on petturi! Kuinka? Luulette, että ? Hän hankitsee petosta. Ja kuitenkin kirjoitatte lupauksen, joka voi olla perikatonne. Hiljaa; jätä se huolekseni. Ei, pysy tässä ja kuule ensin
Kala ei syö päivänpaisteessa", sanoi Nils ja hieroi leukaansa; mutta hän seisoi, niinkuin kuumilla hiilillä, missä seisoi. "Parempi onni toiste", sanoi Bergit hymyillen, "ei kalastaminen varmaankaan ole niin helppoa, kuin luullaan".
Väki kirkkomäellä ei voinut ymmärtää mihin lukkari oli jäänyt, mutta samassa lukkari astui veneesen, kumartui kyyryyn ett'ei kukaan häntä tuntisi, pysyi hyvin likellä rantaa, mutta sousi niin että kuohui kokan edessä. Hän kiinnitti veneen, hiipi hiljaa mä'en yli, ja kun pappi myöhemmin aamulla tuli puvussansa kirkolle, seisoi kirkon portilla häntä vastaanottamassa juuri Nils Torgersen.
Hän oli juonut siksi kun itse pääsi arestiin, ja kun oli päässyt ulos sieltä, osoitettiin hänelle lähtötie. Siinä Nils seisoi. "Näyttää siltä kuin saisin lähteä paluumatkalle", sanoi hän ja lähti kotia taas. Nyt hän kävi päivätyössä kotipaikoillaan, ja missä vaan kulki, naurua kuului. Nils ei olisi ollut ruma jos ei hänellä vaan olisi ollut tuo punainen nenä.
Mutta Arne ei ollut se mies, joka pyytäisi toista ottamaan hänen tytärtänsä, ja lukkari tietysti oli niin suuttunut ett'ei hän tahtoisi kuulla kosimisesta eikä naimisesta Bergit'in kanssa enää. Nils Torgersen pysyi myöskin kotonansa sinä päivänä, kun kerran oli päässyt kirkosta. Hän oli niin hervotoin ett'ei tietänyt mitä tehdä.
Vai sinä tulet näin myöhään illalla minun luokseni, Nils, se oli kohteliaasti tehty". Ja Bergit veti lukkaria ovesta sisään. "Niin, näetkös, Nils ei ole niin vanha ja kankea kuin näyttää kun hän kirkossa seisoo; kyllä hän sillä välin voi olla hupainenkin.
Eikä ole hauskaa oudolle ihmiselle, näetkös, istua yksin koko yö, kylmää ja märkää kun siellä on". "Totta puhut, alas pitää hänen kohta päästä, vaikkapa olisi Nils Torgersen itse, niin ". "Niin älä ole liian rohkea, Per, sinä tiedät että vuorenloukko on vaarallinen". "Kyllä siitä huolta pidetään, ei sinun tarvitse sitä pelätä".
«Sinä teet minut terveeksi, Nils Gabriel!» hän huudahti, «sinä luot minuun uudestaan elämän! Oi, minä tahdon tulla terveeksi! terveeksi, voidakseni jälleen elää, työskennellä paremmin, selvemmin kuin ennen. Enhän ole vielä toimittanut mitään! Mutta nyt, nyt voisin... Tunnen saavani uuden elon, en ole milloinkaan voinut näin hyvin!
Päivän Sana
Muut Etsivät