Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Lukkari säikähtyi, jäi seisomaan töllistelemään venettä. Hän luuli sen olevan unennäköä, ja hieroi silmiänsä, mutta vene jäi seisomaan missä seisoi. Nyt hän ymmärsi kaikki. Per oli tehnyt pilkkaa hänestä. Huomenna kerrottaisiin koko pitäjässä että Nils Torgersen oli tullut kotia kosio-veneessä ja papin veneessä vielä päälliseksi; hän joutuisi pilkan ja naurun alaiseksi mihin vaan kääntyi.
Salaisuus? Niin; teidän ja minun! Kristus, tiedättekö te sen? Kaikki. Ja nyt, kun on henki kysymyksessä . Missä on ritari Nils Lykke? Paennut. Paennut! Jumala minua auttakoon; sillä ainoastaan ritari voi kieleni päästää. Mutta henki on kalliimpi kuin lupaukset! Kun ruotsalaisten päällikkö tulee Mitä silloin? Mitä aiotte? Ostaa henkeni ja vapauteni; paljastaa hänelle kaikki. Oi, ei, ei! Säälikää!
Eihän ole muuta pelastusta. Kun kerron hänelle, mitä nyt tiedän Niin olette pelastettu? Niin juuri. Nils Lykke puhuu hyväkseni. Uskokaa, se on viimeinen keino. Viimeinen keino? Olette oikeassa, viimeistä täytyy aina vielä koettaa. Uskokaa minua, ette koskaan kadu tekoanne. Jumala suokoon, että sananne olisi totta! Ymmärsittekö, mitä hän tarkoitti? Se kurja!
Hänen kasvojensa ilmeestä huomaa, miten hän mielessään elää uudestaan äskeisen kohtauksen Nils Lykken kanssa. ja sitten hän kokosi Tanskan kuninkaankruunun sirpaleet ; ne kukat ne olivat; ja »Kautta Kristuksen pyhän veren, miten hän on ylpeä ja kaunis!» Jos hän olisi kuiskannut sen salaisimmassa sopessa, penikulmien päässä
"Puh! minä olen kyllä nopeasti kulkenut tänä päivänä", lisäsi hän, pyyhkien otsaansa ja ojentaen kättänsä, "se rasittaa enemmän kuin tämä, kuin pihan lakaiseminen, kaivaminen ja" "Kai se niin lienee", sanoi Per, "eikä lukkari suinkaan ole koskaan kuokkinut, eikä kaivanut", sanoi Per, katsellen veitikkamaisesti lukkaria. Nils ei ollut kuulevinansa, kääntyi ja aikoi mennä sisään.
Lakatkaa siis teeskentelemästä. Teidät tunnetaan, kreivi Sture! Kreivi Sture? Luuletteko tekin, että minä olen kreivi Sture? Erehdytte, herra. Minä en ole kreivi Sture. Ette tosiaan? Kuka te sitten olette? Nimeni on Nils Steninpoika. Hm! Nils Steninpoika! Mutta ette Sten Sturen poika Nils? Ainakin nimi sopii. Totta kyllä; mutta Jumala ties, millä oikeudella sitä kannan.
Vinnillä kuului melua ja hälinää. Matkalaukkua ja laatikoita kuljetettiin portaita alas, ovia paiskailtiin auki ja kiinni, ja kimakka naisen ääni kuului huutavan: "Halvar, Maria, Nils!" Palvelusväki juoksi portaita ylös ja alas, ja hälinästä ei tahtonut loppua tulla. "Mitä tuo on, kultaseni?" kysyi pastori, kuunneltuaan tuota melua.
"Muuten vaan, vanhan tavan mukaan... Jos olet poissa iltaan asti, menen ehkä käymään kotona..." Eugen tunsi että hän ei puhunut totta, mutta vastasi yhtä lyhyesti ja välinpitämättömästi kuin äsken: "Nils Vestren ja minä olemme päättäneet revisioonin jälkeen syödä illallista Oopperakellarissa." "Vai niin no sitten et tule kotiin ennenkuin myöhään illalla." Dora nauroi.
Hän oli viekas ja ymmärtäväinen, eikä siis ihmettäkään että eräs vanha leski iski silmänsä häneen; sillä "vanhat kannot palavat kauan", sanoo sananlasku. "Vanha hän on, rahoja hänellä on, alaspäin vanha menee ja ylöspäin nuori", sanoi Nils ja meni kosimaan leskeä. No niin, ehkä hän ottaisi Nils'in, mutta ensin Nils'istä pitäisi tulla jotain suurta; sillä semmoinen oli ensimmäinen miehensä ollut.
Hän oli talollisen poika ja suuri hulivili nuorena, hänen isänsä oli köyhä, ja "köyhän miehen ruoka on pian syöty", kuten Arne sanoi. Sentähden sai Nils, kun oli kuusitoista vuotta vanha, lähteä ulos palvelemaan. Mutta kuinka lieneekään ollut, vaan Nils ei varsin rivakkaasti ryhtynyt toimiin ja hänestä tuli ojankaivaja. "Jotain on parempi, kuin ei mitään", sanoi Nils.
Päivän Sana
Muut Etsivät