Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Voi, jos rohkenisin toivoa, että tuo suru saisi hänen katumaan ja parannusta tekemään, kuinka iloisesti silloin kärsimyksen kuormaa kantaisin. Eikä se enää niin raskas olekaan, kun tiedän Niilon vielä luottavan viattomuuteeni. Mun jalo, uskollinen Niiloni! Paremman onnen olisi sun lämmin sydämmesi ansainnut kuin joutua tänlaisen köyhän ja kurjan tyttöraukan omaksi.
Niin köyhä tosin olen ja kurja maailman silmissä, mutta aarre minulla on, jota en kuninkaan valtikkaan vaihettaisi, ja se aarre on mun Niiloni rakkaus. Sitä ei laki eikä oikeus, eipä itse kuolemakaan multa riistämään kykene. Varmaankin vanginvartija, joka tarkastaa, ovatko säilytettävänsä tallella. Puolen tuntia, niinkuin sanoin.
Hän kaksinkerroin sankar', voittaja, Hän kaksinkerroin kuoli onnellisna! Astuu miettiväisnä lattialla. Oi oisinko sun kanssas kuolla saanut, Sun kanssasi mun kuninkaani kallis! Siis sodan surma Niilonikin nieli, Siis eteläst' ei lämpö enään hehku, Vaan kuolon kolkko, kammottava viima, Mi Pohjan ruusut rikkoo, runtelee Niin, Niiloni? ah ihanasti hän Kaatuikin kanssa kuninkaan.
Niilo! kuiskasivat hänen värisevät huulensa, Niilo, mun Niiloni! riemuitsi hänen sydämensä, ja pitkästä unesta heräsivät valtavat, autuaalliset tunteet. Sydämen kuihtuneet kukkaiset saivat kauan kaivattua päivänvaloa ja virkistyivät uuteen kukoistukseen. Unhotetut olivat pitkien vuosien kärsimiset, unhotettu oli kaikki kurjuus ympärillä, unhotettu koko maailma.
Nyt sydämmeni, armas anoppini, Nyt sydämmeni sortuu suruistani Ja hetken vietto tuntuu tukalalta, Kuin unettoman talvi-yösen vietto: Ain' ajattelen nuorta Niiloani, Hän kaatuneeko vaiko voittajana Viel' astunee, kuin riemu, joukkohomme Nyt joudu armas Niiloni, jo joudu! LIISA. Ah!
Oven auetessa käänsi hän kärsimysten ja huolten hivuttamat kasvonsa tulijoita kohden ja silmänsä jäivät tuijottamaan Yrjön seuraajaan. Niilo! kuiskasivat hänen värisevät huulensa, Niilo, mun Niiloni! riemuitsi hänen sydämmensä, ja pitkästä unesta heräsivät valtavat, autuaalliset tunteet. Sydämmen kuihtuneet kukkaset saivat kauvan kaivattua päivänvaloa ja virkistyivät uuteen kukoistukseen.
KANSA. Eläköön Gustavin sankari! Elma katsoo säikähtyneenä sisään tulijoita. Ah Elmani ja enkelini! Syleilevät. ELMA. Oi Niiloni, ja taivaani! Tuokion äänettömyys. KANSA. Eläköön Gustavin sankari! Viel' elät hellä, rakas Elmani, Sä mulle kalliimpi ja suloisempi, Kuin Reinilaaksoin ihanimmat ruusut! Siis terve, rauhan, riemun vartiani, Taas urho-sydän lempeen liittyköön!
Ahaa! sä poikani jo Turusta Kotia ehdit. Mitkä sanomat Sielt' tänne kuuluu? ANTTI. Kuuluu kummia. ELMA. Ah! ANTTI. Sanomat on tuotu Saksasta: On kuninkaamme tehnyt sankartöitä Miesjoukkoineen juur ihmeteltäviä, On saanut voittoja ja kunniaa! On saanut voittoja ja kunniaa. ELMA. Vaan Niiloni on kätketty kuin helmi, Jonk' kalleutta kaipaa rintani!
Suru synkkä kukat kaatelee Ja paljot huolet riemun runtelee, Vaan huolten helppo löytyy Luojallamme: Hän voiton voipi tuoda taisteluissa Myös Niilollemme kera kuninkaansa, Siis hälle toivos, uskallukses anna! ELMA. Sen uskon, että teillä tuimemmillai Ain' avun antaa korkein kaikkivalta; Mut kaipaus on mulla murtumaton Ja toivoni kuin kulo sammumaton. Nyt joudu, armas Niiloni, jo joudu!
Päivän Sana
Muut Etsivät