Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Mut kosk' ei sydän suonut kieleni Häväistä tuota sanaa, niin mua viekkaus Opetti teeskelemään tuskaa mointa, Kuin oisi sanat niellyt surun hauta. Jos hyvästeistä viivyntää ois tullut Ja ajan lisää lyhyeen maanpakoon, Niin ois hän saanut niitä kirjan täyden; Vaan nyt ei multa saanut yhtäkään.
Vuosikausia vavahteli Norine kuullessaan jonkun vähän kovemmin naputtavan ovelle. Mutta Alexandre ei näyttäytynyt enään, hän pelkäsi luultavasti Fédérationkatua, näytti siltä kuin Pariisin pimeä, pohjattoman syvä valtameri olisi niellyt hänen. Niinä kymmenenä vuotena, jotka nyt seurasivat, oli Fromentin perhe komeassa kukassa Chantebledissä, joka yhä enemmin vaurastui.
ANNA-MAIJA. (Itsekseen). Hän se on, ihan ilmi elävänä, ei siis valaskalakaan ole häntä niellyt! Nyt menetän sekä ohrat että lampaan puolikkaan. Jotakin on tässä tehtävä. Tuo maankiertäjä on saatava täältä pois. (
Kaikki tämä on nyt menehtynyt ja kadonnut, sen on valkea polttanut, sen on meri niellyt, ja viimeisetkin jäännökset on maa sulkenut poveensa. Mutta tälläkin kuninkaalla oli luultavasti Jumalan sana raamatussa tarjona, vaikk'ei hän siitä huolinut, mutta antoi kenties tämän pyhän kirjan maata roskain seassa, kuten hänen miekkansa nyt, ja piti muita aarteitaan paljon korkeammassa arvossa.
Mutta siitä huolimatta sanon taas minä, että minua miellyttää tuo teidän suorapuheisuutenne. Vetäkää, vetäkää! Kohonne on veden alla! Olavi nosti järvestä suuren komean ahvenen, joka oli niellyt ongen syvälle kitasiinsa. Tämähän on hauskaa! innostui hän saatuaan taas uuden ahvenen. Meidän täytyy tulla usein tänne. Jos te ette vain kyllästy siihen yhtä pian kuin puutarhan hoitoonkin?
»Monta hikipisaraa se on Pyhä niellyt», lausui Jussi. »Kun tuli tämä hevoskyydillä kuletus tästä Pyhän kohdalta, niin moni ukko yhä edelleen oli sauvonut ja vetänyt veneensä entistä jälkeä, ennenkuin rupesi maksamaan paria kolmea markkaa kuletuspalkkaa, maantielle muka viskomaan rahoja.
Tuhannen on vuotta meri niellyt antiloita, aartehia syönyt; vaatii vielä multa kultasoljen.» Näin sanottuaan heitti hän soljen kauas järven syvyyteen. Mutta sulho läksi suutuksissaan pois, lausuen tytölle: »Itse myöskin lähde siikasille, koska heille, kurja, köyhä annoit kallehimmat aartehesi kaikki!»
Oivallinen toimi, mun tuleva appeni! HERMAN. Olkoon sitten päätetty. Mutta vettä olen jo niellyt kyllin, ja tehkööt nyt jalkani parastaan. Käyn ilmasemaan likalle hänen tulevan kohtalonsa, ja niin tietäköön hän valmistella itseänsä häihin.
PENTTULA. Tämä sama paikka se oli, jonka näin tulikiven liekissä ja tuossa on kivi, jonka alta rahanne löydätte. PELTOLA. Tuonko kiven alta? No, ei uskoisi! PENTTULA. Eikö ole? Kuolema ja kadotus! Onko maa ne niellyt, vai itse paholainenko täällä on käynyt? PELTOLA. Entä, jos ei niitä ole siellä ollutkaan. PENTTULA. Siellä ne olivat vaikka hirteen minua vietäisiin.
Ellei maa ole häntä niellyt, luikertelee hän joko niemellä tuolla, taikka ROINILA. Taikka ? OLLI. En tiedä, onko luvallista sanoa kaikkea, mitä ajattelee. ROINILA. Sano sinä pois vaan! OLLI. Epäilen vähän tätä taloa. ROINILA. Mitä? OLLI. Jos hän olisi täällä jossakin kätkettynä. ROINILA. Oletkos hullu? ER
Päivän Sana
Muut Etsivät