Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
PATRIK. Ota kivääris, Timoteus, istu sijalles ja paranna itses, samoin sinä, Titus; sillä muistakaat, jos tästälähin vielä kerran saman kompeen teette, ei löydy teille armoni valosta kaukaisinta piirtoakaan, vaan vihani mustat ukkospilvet teidät käärii kierroksiinsa, nielee teidät. Sentähden ottakaat vaari. TITUS. Kyll' kyll'. PATRIK. Te toiset myös, ottakaat vaari.
Voin ihmeekseni katsella ympärilleni rauhallisesti, melkein iloisesti. Maisema on kuin sateen jälkeen puhdistunut, ja minä itse ikäänkuin sisäisesti kirkastunut. Laiva on jo levoton lähtönsä takia. Se nielee parhaillaan viimeisiä paloja lastistaan. Rantajätkät hinaavat koneellisesti huutaen myöhästyneitä tavarakolleja kokkakannelle, josta vingahteleva vipukone upottaa ne alas pimeään ruumaan.
Jumalten edessä kulkevat aallot, ikuinen virta: meidät aalto nostaa, meidät aalto nielee ja me uppoamme. Pieni kehä saartaa elämämme, suku suvun jälkeen asettuu riviin olemassaolon jatkuvaan jonoon. Sen jota lempiä voit sa, Lida, sen vaadit itselles täysin ja oikeudella. Sinun hän onkin kokonaan.
Voi! kadotus Mua huimaisee, mun nielee kuolema, Kuullessa sankar'rinnan sortuneen, Kadonneen toivomme ah kirvelee! Kuoleeko totuuskin? Ei! Elämää Himoitsee se ja valtaa maailman Perinnökseen. Sen himo kunniaan Hehkuilee vaan, ja voiton kruunuja Totuuden enkel' antaa armailleen Vaipuu ajatuksiinsa. Antille. Puhutko totta? Kerro vieläkin!
Mikä loppu tullee? kauheasti Kostetaan viel' uskorikkos sulle; Sinä kerran armoliittoon päässyt, Hirmu-osan liekkijärvess' saatkin, Toivoton kun kadotus sun nielee; Itkein et saa kyynelt' itketyksi Janohos, ja kieles kuiva raukee, Avukses kun ikiturhaan anot Olottomia satujumaloitas."
Uhkaavalla tuskalla hän esitti nuo kysymykset, joita seurasi pitkä äänettömyys, ikäänkuin niiden vastimeksi löytyisi vaan synkkää, tuntematonta, salaperäistä, joka nielee kaikki kysymykset: ijankaikkisuuden lepo. Hän meni pienen poikansa luo, joka istui lastenkammarissa ja luki läksyjänsä.
Josp' vakavilla, Kiinteillä kannoilla Vankalla, vahvalla Maalla hän jää, Eip' ulotu hän Edes tammien Tai viinapuitten Rinnalle. Mi ompi väli Jumaloitten ja ihmisten? Ett' monta aaltoa E'ellä noitten kulkee Ikivirtana: Meit' aalto nostaa, Meit' aalto nielee Ja uuvumme. Pieneen piirrokseen vaan Meidän ikämme äärryy; Vaan lukuisat polvet Pysyväisesti Ain' liittääpi olons' Loppumattomaan jaksoon.
Ennen näkemistäni se erosi vain sikäli, että se oli yksivärinen ja kupera puoli oli tehty suomuille. Siinä. oli kolme koukkuparia, yksi ylinnä, toinen alinna ja kolmas keskellä, oikeita ankkureita. Mikäpäs siinä, uistin kuin uistin, ainakin siinä pysyy, kun kerran tarttuu, saattaa olla haukia varten hyväkin, mutta täytyy olla hyvin nälkäinen tai likinäköinen lohi, joka tuommoisen nielee.
Herra, kuninkaita, Es'isiänne, muistakaa ja myöskin Tään saaren luontaisvoimaa: se on niinkuin Neptunin puisto, jota jyrkät töyryt Ja kuohuaallot ympäröi ja saartaa; Vihollislaivaa ei sen hiekka kanna. Vaan mastoineen sen nielee.
Katsokaa, se nielee tantereenkin edessään!" Jos liekit tällä kohdalla vuorta olisivat kiitäneet eteenpäin ainoastaan puoleksi niin nopeasti, kuin ne muilla paikoin viskautuivat toisesta esineestä toiseen, niin olisi surullinen kertomuksemme pian päättynyt; sillä ne olisivat siinä tapauksessa jo aikaa sitten nielleet nuo uhriraukat, jotka kärsivät kaksinkertaisesti odottaessaan lähenevää kohtaloansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät