United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
ne, jotka räme nielee, joita tuuli tuoll' ajelee ja joita ruoskii sade ja jotka yhtyvät niin kirpein kielin, ne miks ei tulikaupungissa kärsi myös vaivaansa, jos Herra heitä vihaa? Ja jos ei vihaa, miksi niin he kärsii?» Hän mulle: »Mieles täällä miksi harhaa niin loitos siitä, mikä sen on tapa? Tai muuhun johonkin se tähdänneekö?
Niin, siinä on pohjaton kuilu, koko maa syöksee siihen ja se nielee koko kansan, ell'ei laata maksamasta veriveroa tuolle hirviölle." Kun nuo molemmat miehet keskustellessaan pysähtyivät ruokasalin oven eteen, joka oli auki, näkivät he siellä Couteauskan, joka istui ruokailemassa kahden kauniin, siististi puetun talonpoikaisnaisen kanssa.
Siis poista piittaamattomuus, Pilkasta huolimatta! Kas! Kerran koittaa kevät uus, Siis sodi sortumatta. Niin vaivas kukkaan puhkeaa, Ja tuomionsa kurjuus saa: Sen nielee hyveen voitto. Ota minut kokonaan! Haltuhusi, Herra taivaan, Ota minut kokonaan, Penseys ja kylmyys saata Eloks, tuleks muuttumaan! Ota sydän kokonansa, Ett'ei tästä lähtien Siellä yhtään paikkaa saisi Maailma ja rakkaus sen!
Hiukan edempänä jäätyneellä suolla istuu suuri, kamalampi peto-eläin ja nielee sieluja, jotka sulavat lannaksi ja tippuvat suolle, ja sitte tulevat sielut raskaaksi mies kuten nainenkin. Aikansa kuluttua ne synnyttävät kauheita rautapäisiä petoja, jotka repivät synnyttäjän hajalle. Se on jumalisuudella verhottujen epäsiveellisten ja naisviettelijäin rangaistus.
Ulos kohti pohjaa nuorukainen lähtee Temmellykseen myrskyjen, ja sydämmensä Urheasti sykkyy, ylös rinta kohoo, Hengittäen ilman viileätä virtaa, Veden väljän aaltoa kuin hauki nielee, Koska paahtehesta pataman hän pääsee. Uljaasti hän astuu, kultanummen povi Alla kumahtelee; ylös kunnahalle Käypi vastavirrassa hän pohjatuulen.
Kuka tietää, mitä siellä tuon liikkumattoman pinnan alla piilee ja mitä aarteita kätkee tämä »kuollut meri»! Sillä niin pian kuin siihen juurtunut petäjä on puuksi pääsemäisillään, horjahuttaa se sen juuriltaan, heittää kumoon ja nielee sisäänsä, harmaan sammalen ruskeaan alusveteen.
Mennään maihin! Tahdotko? kysyy Shemeikka, ja venhe on lähellä rantaa. Hyppää! Vaan Marja vaipuu takaisin tuhdolle. Ei hän uskalla eikä ehdi ... eikä tahdokaan. Ja samassa on suvanto lopussa, niska nielee, venhe on uudessa koskessa. Nyt on horna! huudahtaa Shemeikka.