Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Usein istun minä isoäidin vieressä ja kun ei mitään muuta tule mieleeni, niin alan minä haaveksimaan ja mietiskelemään sekä joudun naimiseen Kiinan prinssille. Mutta onpa haaveksiminenkin ihanaa, erittäinkin kun on jotakin ajateltavaa", lisäsi neito hyvin totisena. "Mainiota! Kun te sitten todellakin olette tulleet Kiinan prinssille naiduksi, niin ymmärrätte täydellisesti minut.
»Sinä puhuit silloin niinkuin hupsu, tyttöseni», vastasi vanhempi neito, »etkä niinkuin jalon veljeni tytär. Hyvä on toki, että yhdessä ihmisessä vielä jalon Croye-suvun henki on tallella. Mikä eroitus olisi korkeasukuisen neidon ja päivettyneen karjapiian välillä, jollei edellisen puolesta peitsiä taitettaisi, kun jälkimäisen tähden vain pähkinäpuusauvat kalkahtavat yhteen?
Sen hipiä oli niin hieno, vartalo niin solakka ja hento ja kuitenkin niin joustava pois ponnahti reestä, nahkasten alta ja pelasti itsensä. Ei lähde mielestä neito, jota ei omakseen saanut, yöt ja päivät polttaa kuin sammumaton jano.
Mutta tuskin hän oli tämän ehtinyt sanoa, kun egyptiläinen astui hitaasti naapuritiheiköstä, ja kuu valaisi kalpeana hänen valkeaa vaippaansa. »Salve, hempeä neito! Mutta mitä! Kuka on mukanasi? Emme tarvitse seuralaisia!» »Se on vain sokea kukkastyttö, viisas tietäjä», Julia vastasi. »Hän on tessalitar.» »Oh! Nydia!» egyptiläinen sanoi. »Tunnen hänet hyvin.» Nydia peräytyi askeleen ja kauhistui.
Lisaveta Ivanovna silmäili kirjettä. Herman pyysi yhtymystä. Mahdotointa, sanoi Lisaveta Ivanovna, pelästyen pikaisen vaatimuksen ja tavan tähden, jota hän käytti. Tämä kirje varmaan ei ole minulle! Ja hän repi kirjeen rikki pieniksi palasiksi. "Jos kirje ei ollut teille, miksi te sen sitte revitte?" sanoi neito; "minä olisin vienyt sen takaisin sille, joka sen lähetti."
Vaikeni viimein ankara soitto Ja vallitsi hiljaisuus, Kalmistoss' seistiin kuusien yössä Mun hautani partahall': Sillan neito kaunokihar Esiintunkee punertain Ja, otsaltans hiukset viskain, Seisovi arkkuin ääreen.
Ei mervi anna koskaan veenille perää, ei vaikka taittuis! TOISET NUORUK. Ei! ENSIM. NEITO Mutta mitäs se Urmas sanoi kuulittekos te, pojat? ENSIM. NUORUK. Etkö sinä muka kuullut? ENSIM. NEITO Ka kuulin, mutta ymmärsittekös? Se ei ollut tavallista. ENSIM. NUORUK. Mitä lie ollut olevinaan! TOINEN NEITO Minusta siinä oli joku pistos.
Veljensä veräjän suulla vemmelpuuta veistelevi: "Mitä itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?" "Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! Sitä itken, veikko rukka, sitä itken ja valitan: kirpoi sormus sormestani, helmet kaulasta katosi, kullansormus sormestani, kaulasta hopeahelmet." Sisko sillan korvasella vyötä kullaista kutovi: "Mitä itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?"
"Saaren kukka, Saaren neito, Saaren morsian mokoma." "Voi, jos mie mokoman saisin, Mie tuota hyvin pitäisin, Sylissäni syötteleisin, Käsissäni käytteleisin! Voi, jos mie mokoman saisin, Kun se kävi, kanta välkkyi, Kun se seisoi, seinät paistoi, Kun se istui, maa ilotsi!" Meren kylpijä.
Meni itkien kotihin, kallotellen kartanolle. Iso istui ikkunalla, kirvesvartta kirjoavi: "Mitä itket, tyttö raukka, tyttö raukka, neito nuori?" "Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! Sitä itken, taattoseni, sitä itken ja valitan: kirpoi risti rinnaltani, kaune vyöstäni karisi, rinnalta hopearisti, vaskilangat vyöni päästä."
Päivän Sana
Muut Etsivät