United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eipä suinkaan, ei, sanoi yleinen syyttäjä tuskin huomattavasti hymähtäen ja ollenkaan joutumatta hämilleen, mutta teidän pyyntönne on niin tavatonta laatua, niin ulkopuolella kaikkia muodollisuuksia... No, voinko siis saada luvan? Luvanko? Kyllä, annan teille kohta päästölipun. Olkaa hyvä, istukaa. Hän tuli pöydän luo, istui ja alkoi kirjoittaa. Tehkää hyvin, istukaa. Nehljudof jäi seisomaan.
Siihen vastasi Nehljudof että on mahdoton pitää silmällä, kyntääkö joku itselleen, vai toiselle. Silloin pitkäkasvuinen, järkevä talonpoika teki semmoisen ehdotuksen, että kaikki muokkaisivat maan yhdessä sakissa. Ja kuka tekee työtä, sille jaettaisiin maata. Kuka ei tee se jäisi ilman, sanoi hän ratkaisevalla bassollaan.
Nehljudof päästi hänet, ja tunsi hetkeksi asemansa tukalaksi, häntä sekä hävetti että inhotti oma itsensä.
Mistä syystä sen on noin käynyt? kysyi Nehljudof lääkäriltä. Lääkäri katsahti häneen lasiensa yli. Mistäkö syystä kuollaan auringonpistoon? Siksi vaan, että ensin istutaan liikkumatta, ilman valoa koko talvi, ja sitten yhtäkkiä päästetään auringon paahteeseen, ja vielä päälliseksi näin kuumana päivänä, ja päälliseksi viedään laumassa, ettei raitis ilma pääse luo.
Juotuaan kahvia Nehljudof meni työhuoneeseensa ottamaan selvää, mihin aikaan ilmoituslapussa käskettiin saapua oikeuteen, ja myöskin kirjoittamaan ruhtinattarelle vastausta. Työhuoneeseen oli mentävä maalausatelierin läpi. Täällä seisoi teline alettuine tauluinensa ja pitkin seiniä oli ripustettu harjoitelmia.
Talon isäntä piti arvossa tätä kuvernööriä sen vuoksi, että hän oli poikkeus muista siinä, ettei ottanut lahjoja. Emäntä taas, joka rakasti soitantoa ja soitti itse mainiosti piaanoa, piti häntä arvossa sen vuoksi, että hänkin oli hyvä soittoniekka ja soitti hänen kanssaan nelikätisesti. Nehljudof oli siihen määrin suopealla tuulella, ettei tämäkään ihminen ollut nyt hänelle vastenmielinen.
Katjushalla oli paljon talouspuuhia, mutta hän ennätti suorittaa kaikki ja vapaina hetkinään hän lueskeli. Ja Nehljudof antoi hänelle Dostojefskin ja Turgenjefin teoksia, joita oli itse juuri lukenut.
Tämä ääni oli pidätettyä itkua. Nehljudof ei yhä vieläkään ymmärtänyt nykyisen tilansa koko merkitystä ja arveli hermojensa heikkouden syyksi, että hän tuskin sai hillityksi itkua ja kyyneleitä, jotka olivat nousseet hänen silmiinsä. Hän pani rillit silmillensä peittääkseen niitä, otti sitten esille nenäliinan ja alkoi turistaa.
Maslova hymyili taaskin samalla tavalla. Tahtoisin pyytää teiltä ... voisitteko antaa minulle vähän rahaa. En minä paljon ... kymmenen ruplaa. Enempää en tarvitse, sanoi hän äkkiä. Kyllä, kyllä, sanoi Nehljudof hämillään ja tarttui lompakkoonsa. Maslova katsahti nopeasti tirehtööriin, joka käveli edestakasin huoneessa.
Samassa aukeni sisäpuolinen ovi ja sieltä tuli hiestynyt, kiihoittunut Petrof. Kyllä nyt muistaa, sanoi hän vääpelille. Vääpeli osoitti silmillänsä Nehljudofiin ja Petrof vaikeni, rypisti silmänsä ja meni pois takaoven kautta. »Kuka tulee muistamaan? Miksi he ovat kaikki niin hämillään? Miksi vääpeli oli tuolle tehnyt jotain merkkejä?» ajatteli Nehljudof.