United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toista on tietää, että jossain kaukana jotkin ihmiset kiduttavat toisia, saattaen heitä kaikenlaisen turmeluksen alaisiksi, toimittaen heille alennuksia ja kärsimyksiä, ja ihan toista on kolmen kuukauden aikana yhtä mittaa itse nähdä kuinka toiset ihmiset turmelevat ja kiduttavat toisia. Ja Nehljudof sen nyt näki. Ja sentähden hän oli aina kummallisessa ristiriitaisuudessa.
Olkoon vaikka vankikin, ihminen hän on kuitenkin, sanottiin väkijoukossa. Nostakaa hänen päänsä ylemmäksi ja antakaa vettä, sanoi Nehljudof. Vettä ovat hakemassa, vastasi polisi, kävi kiinni vankiin kainaloista ja vaivalla siirsi hänen ruumiinsa ylemmäksi.
Minä olisin tahtonut jättää hyvästi, sanoi Nehljudof rutistellen kädessään kirjekuorta sataruplasen kanssa. Tässä olisi... Katjusha arvasi, rypisti silmänsä, pudisti päätänsä ja työnsi pois hänen kätensä. Ei, ota, mutisi Nehljudof ja pisti kirjekuoren hänen poveensa ja aivan kuin olisi polttanut itseänsä, vääntäen kasvojaan, voihkaen juoksi huoneeseensa.
Kerjuulla , sanoi Anisja ja rupesi itkemään. Mutta vanhuksen näköinen lapsi suli kokonaan hymyilyyn vääristellen pikku jalkojansa, hienoja kuin onkimadot. Nehljudof otti esille lompakkonsa ja antoi vaimolle kymmenen ruplaa. Tuskin oli hän päässyt pari askelta eteenpäin, kun hänet saavutti toinen nainen lapsen kanssa, sitten joku akka, sitten taas vaimo.
Maslovaa? Kyllä tunnen. Hän oli syytetty myrkytyksestä, sanoi syyttäjä rauhallisesti. Mitä varten te tahdotte häntä tavata? Ja sitten ikäänkuin haluten pehmentää käytöstänsä lisäsi: En voi antaa lupaa teille, tietämättä mitä varten se on teille tarpeen. Se on minulle tarpeen erään minulle hyvin tärkeän asian vuoksi, sanoi Nehljudof sävähtäen punaseksi.
Hän muuttui yhtäkkiä toiseksi, elämäänsä tyytymättömäksi, jotakin hakevaksi, johonkin pyrkiväksi, eikä hän juuri teeskennellytkään, vaan todellakin aivan kuin omisti sen saman mielialan, vaikkei olisi mitenkään sanoilla voinut ilmaista mikä se oli, jossa Nehljudof tällä hetkellä oli. Hän kysyi Nehljudofilta miten tämä oli asiansa suorittanut.
Mutta hän olikin nyt aivan toinen, hänen kasvojensa ilmeessä oli nyt jotakin uutta: hillittyä, ujoutta, ja kuten Nehljudofista näytti, epäystävällisyyttä häntä kohtaan. Nehljudof sanoi hänelle saman minkä oli sanonut lääkärille, matkustavansa Pietariin, ja jätti hänelle kirjekuoren valokuvan kanssa, jonka oli tuonut Panovosta.
Hän ei mennyt nyrpeän näköiseksi eikä hämmentynyt nähtyään Nehljudofin, vaan päinvastoin iloisesti ja yksinkertaisesti kiitti häntä siitä, mitä Nehljudof oli hänen hyväkseen tehnyt, ja erittäinkin siitä, että oli toimittanut hänet niiden ihmisten yhteyteen, joiden seurassa hän nyt oli. Kaksikuukautisen matkustuksen jälkeen näkyi hänessä tapahtunut muutos jo hänen ulkomuodossaankin.
Saako olla paloviinaa? kääntyi hän ranskaksi englantilaisen puoleen. Englantilainen otti ryypyn ja kertoi käyneensä kirkkoa ja tehdasta katsomassa, mutta sanoi haluavansa vielä nähdä suurta siirtovankilaa. Se sopii hyvin, sanoi kenraali, kääntyen Nehljudofin puoleen, voitte mennä yhdessä. Antakaa heille pääsy, sanoi hän ajutantille. Milloin te aijotte sinne? kysyi Nehljudof englantilaiselta.
Ne olivat aivan kuin tahallaan keksittyjä laitoksia semmoisen äärimmilleen paksunnetun epäsiveellisyyden ja pahantekeväisyyden saavuttamiseksi, jota ei olisi millään muulla tavalla eikä missään muissa oloissa voitu aikaansaada, tarkoituksessa sitten levittää tätä paksunnettua pahuutta ja irstautta mitä laajimmalle koko kansan keskuuteen. »Aivan kuin olisi annettu tehtäväksi löytää paras ja luotettavin keino, millä voi turmella suurimman joukon ihmisiä», ajatteli Nehljudof syventyessään siihen, mitä vankiloissa ja majoituspaikoissa tapahtui.