United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päästyänsä selville siitä, että Nehljudof oli pahalla tuulella ja ettei sen kanssa siis voinut saada aikaan miellyttävää ja viisasta keskustelua, kääntyi Sofia Vasiljevna Kolosofin puoleen tahtoen tietää, mitä tämä ajatteli uudesta näytelmäkappaleesta.
Tässä siis olisi, sanoi Toporof, sulkien kirjekuorta: ilmoittakaa päätökseni anomuksen tekijöille, lisäsi hän nostaen huuliaan muka hymyilläkseen. Mistä syystä nämät ihmiset ovat saaneet kärsiä? sanoi Nehljudof ottaessaan vastaan kirjekuorta. Toporof nosti päänsä ja naurahti aivan kuin Nehljudofin kysymys olisi häntä huvittanut. Sitä en saata teille sanoa.
Ovelle oli todellakin tullut Matrjona Pavlovna, mistä hän astui huoneeseen, peite käsivarrella ja katsahtaen moittivasti Nehljudofiin, nuhteli vihaisesti Katjushaa siitä, että tämä oli ottanut väärän peitteen. Nehljudof meni äänetönnä ulos. Hän ei edes hävennyt.
Niin että syitä oli puolesta yhtä paljon kuin vastaankin; ainakin pätevyyteensä nähden nämät syyt menivät vastakkain, ja Nehljudof, itsekin nauraen, sanoi itseänsä Buridanin aasiksi. Ja kuitenkin yhä pysyi sinä, tietämättä kumpaan heinätukkoon oli käännyttävä. Ja tämä tieto siitä, että hän voi ja että hänen täytyy viivyttää päätöstä, oli hänelle mieleen.
Onko totta, herra, mitä kertovat, että kaksitoista henkeä vangeista jäi kuolleena tielle, sanoi jylhällä miesäänellä vanha naisvanki. Se oli Korabljova. En ole kuullut että kaksitoista. Minä näin kaksi, sanoi Nehljudof. Tuntuivat sanovan että kaksitoista. Eikö niille senkin vietäville mitään siitä tule? Senkin pirut. Eikö naisista ole kukaan sairastunut? kysyi Nehljudof.
Ja sitä asiata emme me yksin, vaan monet ihmiset ajattelevat. Niinpä on eräs amerikalainen George ajatellut asiaa tällä lailla. Ja minä olen hänen kanssaan yhtä mieltä. Sinähän olet isäntä, sinä siis annakin, mitäs siinä muuta. Sinun on valta, sanoi vihanen äijä. Keskeytys saattoi Nehljudof in hämilleen, mutta iloksensa hän huomasi, ettei hän ollut yksin tyytymätön tähän keskeytykseen.
Jos hän ei tahdo ottaa vastaan teidän apuanne, ottakoon vastaan minun apuni. Jos hän suostuu, niin olisi aikomukseni pyytää päästä sinne minne hän lähetetään. Neljä vuotta ei ole ijankaikkisuus. Minä eläisin hänen rinnallaan ja ehkä voisin helpoittaa hänen kohtal... taas hänen oli pysähtyminen mielenliikutuksen tähden. Mitäpä minä voisin siihen sanoa? sanoi Nehljudof.
Mutta vaikka Nehljudof lakkaamatta vahti Katjushaa, ei hänen kertaakaan onnistunut tavata Katjushaa kahden kesken tänä päivänä. Luultavasti Katjusha vältti häntä. Mutta illempana sattui niin, että Katjushan oli meneminen Nehljudofin huoneen viereiseen huoneeseen ja laitettava vuode vieraalle.
Fedosja Birjukovan asia, niinkuin Nehljudof sen kertoi, herätti suuressa määrin hänen huomiotansa. Kun Nehljudof sanoi aikovansa kirjoittaa keisarinnalle, sanoi hän, että asia oli todellakin sangen liikuttava ja että tilaisuuden sattuessa voisi kertoa sen siellä. Mutta lupausta hän ei voinut antaa. Menköön anomus tavallista tietänsä.
Nehljudof jatkoi puhettaan siitä, kuinka tulo maasta pitää olla jaettu kaikkein kesken ja sen vuoksi ehdotti, että he ottaisivat maan haltuunsa ja maksaisivat siitä sen hinnan, minkä itse määräävät, kunnalliseen pääomaan, jota he itse tulisivat käyttämään hyväksensä.