Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Kukkelman sitä vastoin puhui; sanoi silloin tällöin, tyytyväisenä syöntinsä lomassa: Kyllä tämmöistä syö ennen kuin selkäänsä ottaa! Taikka, vetäen suunsa vielä leveämpään nauruun ja päästellen auki liiviensä nappeja, joiden raosta näkyi kuopalle painunut rinta: Kyllä tavallinen keuhkotautinen tämmöistä syö. Nelma nauroi tälle sutkaukselle makeasti.
Ei, ei minulla ole sellainen isoäiti!" "Mutta ellei ole, kuinka voitte sitten huoneessa istua?" "Kuulkaas, te haluatte tietää, kuka minä olen?" "Niin, niin!" "Sanan tarkimmassa merkinnössäkö?" "Sanan tarkimmassa merkinnössä!" "Minä olen tyyppi." "Tyyppi, tyyppi! Mikä tyyppi?" huusi neitonen, nauraen ääneen, ikäänkuin ei hän olisi koko vuoteen löytänyt parempaa tilaisuutta nauruun.
Ukko vain enimmäkseen kuunteli, ja turpea naama myhähteli silloin tällöin nauruun, kun toinen kiihkeästi ja viekkailla silmäniskuilla koetti saada selitettäväänsä asiaa vaikuttamaan. Nykäisipä jo nutustakin ja viittasi salaisesti Laaraan, joka kulki siitä ohitse kahvitarjottimineen. Uteliaita olisi tunkeutunut lähelle kuuntelemaan, mutta Karvonen ajeli niitä ulommaksi.
Maitomäen Tiina, joka Pekkoinensa talvellakin asui karjamökissä, oli juuri tulossa kesannolle Annia auttamaan, kun huomasi Jerikon väärillä säärillänsä viidakkoon päin pinttävän. Tiinasta oli pojan juoksu niin lystikästä, ett'ei hän malttanut itseään hillitä, vaan kädet polvia vasten purskahti hillimättömään nauruun.
Eräänä päivänä, Koposen taas käydessä ystävän luona, sai hän sen sydäntä kaivelevan tiedon, että maaherran virasto oli vaalin vahvistanut. Sepä oli murheen sanoma miehelle. Vapisevana uupui hän sohvalle, syvästi huo'aten. Kela katsahti häneen pilkallisesti ja veti suunsa pahantapaseen nauruun. "Minä arvelen että teet minusta ihan pilkkaa," sanoi hän.
Kuinka hieno taaskin! ajattelee syrjästäkatselija. Jokainen muu olisi remahtanut nauruun ja sanonut että kyllä nyt tiedän ja tytön olisi täytynyt punastua. »Ollaankos me nyt oikein ystäviä?» nuorukainen taasen kysyy. »Tuskin mitäs sitte?» »Minä vaan ajattelin, että jos me olisimme oikein ystäviä, niin minä kysyisin ei, en minä sentään kysykkään!» »Kysy, kysy vaan!» kehottaa tyttö uteliaana.
Ja kulkiessa erään suuren, punasen ladon ohitse, jonka päätyseinä oli maantielle päin, Helena sanoi: Georg, kuinka sinusta tuo lato katsoo? Katsoo? Mitä sinä tarkoitat? kysyi Georg. Eikö näin? Ja Helena nosti silmäkulmansa onnettomiksi ylöspäin valmiina nauruun purskahtamaan. Heillä oli ennen muinoin ollut tapana huvikseen arvostella jokaista rakennusta.
Henrik oli ollut niin pitkän väliajan poissa tämmöisistä piireistä, ettei hän nyt voinut edes oikein seurata heidän puheitansa eikä ymmärtää niitä suhteita, jotka muille läsnäolijoille olivat pienimmistäkin viittauksista selvät ja panivat heidät milloin vaihettamaan merkitseviä katseita, milloin purskahtamaan yhteiseen nauruun, milloin taas näyttämään huolestuneilta.
Séguin kääntyi Marianneen ja sanoi leikillisesti: "Tuo pieni herra on siis neljästoista, jota te imetätte?" Marianne purskahti nauruun. "
Tapani, erittäin siistitty, istui arvoisan puolisonsa vieressä ja heitteli helliä silmäyksiä nuoriin tyttölöihin, jotka, nykästen toisiaan hiasta, olivat nauruun purskahtamaisillaan, katsoessaan Sofian uhkaavaa muotoa. Tuolla istui Esa ja Helena ja Valpuri ja pastorin Mari ja tuolla tulee vihdoin nimismiehen Herpertti, joka oli kohonnut kuudennelle luokalle ehdoilla latinassa ja matematikassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät