Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Forstmestari hätkähti Esterin naurusta, heitti shakkinsa kesken, jäi hetkeksi aikaa tuijottamaan Esteriin ja alkoi sitten kulkea edestakaisin. Miten olikaan se uni, jota hän oli nähnyt äskettäin? Esteri tuli hakemaan häntä tuonne kammariin. Eihän se ollut unta. Mutta siitä oli kauan! Mitä ihmettä se olikaan? Esteri luki edelleen kirjettä, mutta se alkoi täristä hänen kädessään.
Samassa tuikkasi ukko esiin suin päin nurkan takaa ja kaatui siihen. Kuului ilkkuvaa hohotusta, ja kun Söderlingska syöksyi esiin, ehti hän nähdä leveän selän ja naurusta hytkyvät hartiat nousevan kalliota, jonka harjalla seisoivat naapurin kaksi poikaa, hohottaen isäänsä vastaan. Sitten ne katosivat kaikki usmaan kallion taa.
Minä parannan teidät kaikki hyvin pian, mutta kyllä se tulee maksamaan noin vähän tavallista enemmän sairasta kohti. Ensin aivastaja! Hyvää päivää! Minä olen pakahtua naurusta! hi-hi-hi, herra tohtori, auttakaa minua ja se pitää tapahtumaan hyvin pian! Auttakaa ennenkun kuolema tulee. Eilen aamulla pisti oppipoika neulalla minua sierameen.
Oi kuin naurettavan hullun näköinen hän on! posket rutussa kuin päänalus, tukka aivan pystyssä niskasta, eikä hän edes naura! Oh!" Emilia oli naurusta pakahtumaisillaan. "No tarpeeksi jo", sanoi luutnantti suuttuneena; "ell'et voi keksiä mitään sukkelampaa, niin minä menen tieheni... Minä menen", sanoi hän kun tyttö edelleen nauroi, ja otti lakkinsa. Emilia vaikeni.
Mutta se kun nyt on kaukana, niin aivan koneellisesti laskee hän huuliltaan alas apelsiinin ja Vilhelm Teli ei olisi hävennyt tästä heitosta lipsaus kuuluu salissa, ja samassa kajahtaa Kaarle kreivin ääni: "Sinä vanha, uskollinen Sylvester!" Yleisö on kuolla naurusta. Neuvottomina vaan seisovat näyttelijät ... mutta jalo harmi täyttää Sylvesterin.
"Minä kummastelen sitä, Master Copperfield, koska tavallisesti olette niin terävä! Minä koetan toisten olla selvempi. Onko tuo ratsastaja, joka soittaa portilla, Mr. Maldon, Sir?" "Siltä näyttää", vastasin minä niin huolimattomasti kuin voin. Uriah pysähtyi heti kesken puhettansa, pisti kätensä isojen polvi-lumpioinsa väliin ja meni täyteen mutkaan naurusta. Aivan äänettömästä naurusta.
Hän luuli heidän nauravan sen vuoksi, että hän oli nukkunut ja meni huolimatta naurusta suorastaan Alfhild'in luokse, jonka luutnantti juuri oli vienyt paikallensa istumaan. "Sallikaa, neiti, minun puhua pari sanaa teidän kanssanne." "Onko se niin tärkeätä?" "On, se on sangen tärkeätä," sanoi hän ja tarttui morsiamensa käsivarteen. Hän johti hänet etehiseen.
Kolmas, ihan paitasillaan ia tukka puoleksi hajallaan kasvoilla, kurkisti kyökinoven raosta melkein menehtymäisillään naurusta, kunnes pikku mies viimein ehti vallihaudalle, jossa tie teki polvekkeen.
Kummallista, sanoi hän, minä juuri tässä itsekseni pääsin ajattelemasta, että kunpa nyt tapaisin jonkun vanhan juurevan toti toverin! Pekka nauraa tihuutti ja naurusta vettyneillä silmillään katseli niin uskollisesti Heikkiin, että Heikin tuli häntä sääli, ja hän otti Pekkaa käsipuolesta. Sitten pitää meidän hankkia Olli mukaan, sanoi Heikki. Mutta Olli kun on raitis?
No niin, me olimme juuri saaneet hänet kiinni puuhun, ja kapteeni oli menossa telttaansa kostuttamaan kaulaansa, ja me muut seisoimme ympärillä katselemassa, kun samassa tuokiossa Halket astuu esiin ja nykäsee otsatukkaansa tiedäthän tuon hänen tapansa? Voi Herra siunatkoon, jos olisit nähnyt sitä komentoa! En elämässäni sitä unohda!" Siirtomaalainen oli pakahtua naurusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät