Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kyllä minä niille usein itsekseni nauroin, mutta en minä sitä heille itselleen sanonut. Välistä kuitenkin, kun jonkun entisen lauluni muiden suusta kuulin ja kun ne sen kehnosti lauloivat, niin että korviani särki, silloin teki mieleni hypähtää ylös, ääneni korottaa ja laulaa heille laulu, helakka ja kaunis, johon täytyisi metsänkin väkisin vastata.
Hän ei ennen ollut huomannut minua, sillä suurilehtinen kasviryhmä peitti minut kokonaan. Ruhtinatar lausui esitellen nimeni ja minä nousin seisomaan hänen syvästi kumartaessaan, nauroin hänelle vasten silmiä ja kumarsin minäkin niin syvästi ja taiteellisesti, että Charlotte sitä nähdessänsä olisi nauranut täyttä kurkkua.
Sinuahan on kerrassaan vaivannut järjen puutos. EEVA purskahtaa nauramaan. JUNKKA. Eeva! Minua ei tämä naurata yhtään! EEVA. Rakas setä! Antakaahan minä selitän, mille minä nauroin. Kun sanoitte, että minua on vaivannut järjen puutos, niin muistui mieleeni tapaus Ulla mamsellin koulusta. Hän kysyi kerran: Kun viidestä otetaan pois neljä, paljoko jää jälelle? JUNKKA. Ja sinä vastasit?
Kaikessa peljästyksessäni nauroin kuitenkin ja istahdin tuolille, jonka Dagobert toi minulle.
Selityksistä ei ollut mitään apua silloin, jonka vuoksi minä nauroin ja ihmettelin ja olin kovasti rakastunut ja onnellinen; ja Dora näytti minulle, kuinka Jip viimeiseksi oli oppinut seisomaan takajaloillaan nurkassa jota se pystyi tekemään vaan leimauksen aikaa ja putosi alas taas enkä tiedä, kuinka kauaksi olisin jäänyt sinne, Traddles'ia muistamatta, jollei Miss Lavinia olisi tullut ja vienyt minua pois.
Vaan kuitenkin oli hänkin mielestäni aivan iloinen nähdessänsä, kuinka liikutettu minä olin tästä kohtauksesta. Minä pyyhin pois ne kyynelet, joita parhain lujuuteni ei ollut saanut pidätetyksi, ja nauroin väkinäisesti, ja me kävimme istumaan toinen toisemme viereen. "No, kuinka sinä satut olemaan täällä?" kysyi Steerforth, taputtaen minua olkapäälleni.
Kyllä, armollinen herra, sanoin siihen, sen teen mielelläni, sillä silloin olin vielä köyhä. Ja sitten kysyi hän minulta, pelkäsinkö pimeää. Silloin nauroin ja arvelin, että sen tiesi hän itse parhaiten. Ja sitten teki hän vielä parisen kysymystä minua koetellakseen, ja vihdoin hän kysyi, luulinko voivani viedä ranskalaiset yhden tunnin kuluessa Kissanportaan ylitse ja metsän lävitse.
PORMESTARINNA. Siinähän on mukavasti sanottu sinusta, pappa. Minusta? PORMESTARINNA. Niin, sillehän minä juuri nauran. PORMESTARI. Sinustahan, mamma, siinä on sanottu niin sievästi, ja sille minä nauroin. PORMESTARI. Tuossa on, lue! PORMESTARINNA. Lue sinä tuosta. Onko tämä minusta? On, on. Sinuun se sopii. PORMESTARI lukee uudelleen. PORMESTARINNA. Tarkoitetaanko tällä minua? Tietysti, tietysti.
En ollut edes hankkinut itselleni läheistä naisystävää, »sydän ystävää», niinkuin niin monet muut. Minä olin vaiti, kuuntelin ja nauroin, mutta myöhemmin ajattelin asiaa paljo. Sanoohan Saarnaajakin: »Parempi on kaksi kuin yksi, sillä heillä on hyvä palkka työstänsä. Sillä jos he lankeavat, auttaa toinen ylös ystävänsä, mutta voi yksinäistä, joka lankeaa, kun ei ole toista häntä nostamassa.»
Sitten minä huusin hänelle kysyen, missä hänen pyssynsä oli, ja nauroin, sillä nyt on ruotsalaisilla kahta pysyä vähemmän. Kaikissa tapauksissa tuli pyssyistä vahinko. Minä vain ihmettelin, mahtoiko hänellä olla kumppaneita. Siinä tapauksessa he ovat täällä huomenna. Jos he olivat kahden, voimme heille nauraa: he näkevät, että me olemme pitkien matkojen päässä, kun tulevat tänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät